Ryhmän lajit

Ketotaskuruoho (Noccaea caerulescens)
Toukotaskuruoho (Noccaea brachypetala)
Kasvumuoto

2- tai monivuotinen ruoho.
Korkeus

15–40 cm, pitenee kukinnan jälkeen. Varsi tav. haaraton, liereä, 2–3-lehtinen (N. caerulescens) tai monilehtinen (N. brachypetala).
Kukka

Teriö säteittäinen, valkoinen–vaaleanpunainen (nuorena vaaleansinipunainen), n. 0,5 cm leveä; terälehtiä neljä, 1–4 mm pitkiä. Verholehtiä 4, usein punertavia. Heteitä 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä, ponnet usein tummanvioletit (joskus vaaleat). Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto tiheä, hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
Lehdet

Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti, ruusukelehdet ruodillisia, varsilehdet ruodittomia, sepiviä. Lapa soikea–suikea–vastapuikea, lähes ehytlaitainen, kalju, sinivihreä.
Hedelmä

Monisiemeninen, kapean vastapuikea, lovikärkinen, siipipalteinen, 6–8 mm pitkä litu. Lidun kärkiota ulottuu tav. siipipalteen kärkeen saakka tai ylikin (N. caerulescens), tai selvästi lyhyempi (N. brachypetala). Lituperä n. 4 mm.
Kasvupaikka

Pientareet, puistot, pihat, nurmikot, laitumet, pellonreunat, kuivahkot rinneniityt, metsänreunat.
Kukinta

(Huhti–)touko(–kesä)kuu.

Kevättaskuruohoryhmään kuuluva ketotaskuruoho on luontaisesti Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristojen kasvi. Se saapui Suomeen 1800-luvun loppupuolella, jossain määrin meriliikenteen mukana satamapaikkoihin, mutta pääasiassa saksalaisen heinän- ja apilansiemenen epäpuhtautena heinäpelloille. Toisin kuin moni muu heinänsiementulokas, kevättaskuruoho levittäytyi viljelyksiltä helposti lähitienoon niityille, pensaikkoihin ja pientareille, jääden pysyvästi kasvistoomme. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä laji yleistyi nopeasti, aluksi varsinkin Uudellamaalla ja osissa Etelä-Hämettä. Nykyisin kevättaskuruoho on yleinen monenlaisilla kuivilla niityillä, pientareilla ja nurmikoilla Suomen eteläisimmällä kolmanneksella, harvinaisena se kasvaa Oulun tasalle asti. Runsaana esiintyessään se on hyvin huomiota herättävä kukkiessaan täyttä päätä ainakin Etelä-Suomessa jo toukokuun alussa.

Suomessa kasvaa kaksi kevättaskuruohoryhmän lajia. Niistä selvästi yleisempi, ketotaskuruoho (ketokevättaskuruoho, N. caerulescens) on matala ja varreltaan niukkalehtinen, hedelmävaiheessa usein aivan lehdetön. Sen kukinto pitenee hedelmävaiheessa yli puolen varren mittaiseksi. Selvästi harvinaisempi, eikä aina täysin vakiintunut laji on hieman myöhemmin kukkiva, kookkaampi ja varreltaan monilehtisempi toukotaskuruoho (N. brachypetala), jonka suhteellisesti lyhyempi kukinto jää hedelmystöksi kypsyttyäänkin alle puoleen varren kokonaispituudesta. Toukotaskuruohon heteet ovat pidemmät ja niiden ponnet selvästi vaaleammat kuin nimilajilla.

Kevättaskuruoholajeja muistuttava, niitä yleisempi ja laajemmalle levinnyt, nykyisin eri sukuun määritelty (syys)yksivuotinen peltotaskuruoho (Thlaspi arvense) on särmikäsvartinen, pyöreähkölituinen ja kukkimisaikaan lehtiruusukkeeton. Kasveja pääsee harvoin vertaamaan kukkivina rinnakkain: ketotaskuruohot ovat yleensä jo kuihtumassa, kun peltotaskuruoho vasta aloittelee kukintaansa.

→ Toukotaskuruohon levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Kevättaskuruoho

Taksonomia

Lahko

Heimo

Tribus

Suku

Laji