Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho.
Korkeus

80–120 cm. Varsi kaljuhko.
Kukka

Teriö vastakohtainen, valkoinen–vaalean sinipunainen ja sinisuoninen, 10–15 mm pitkä, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet, alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho). Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 10, palhot yhdistyvisiä. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto lehtihankainen, pitkäperäinen, monikukkainen terttu.
Lehdet

Kierteisesti, pitkäruotisia, korvakkeellisia. Lapa parilehdykkäinen, 3–9-parinen, päätölehdykkäinen. Lehdykät puikeita–suikeita, usein otakärkisiä, ehytlaitaisia. Korvakkeet kapeat, keihästyviset.
Hedelmä

Liereä, kalju, monisiemeninen, pystyhkö palko.
Kasvupaikka

Puutarhat, pientareet, joutomaat. Koristekasvi.
Kukinta

Kesä–heinäkuu.

Rohtovuohenherne kasvaa alkuperäisenä Lähi-Idässä, mutta nykyisin lisäksi ympäri Eurooppaa ja Aasiaa. Ihminen on levittänyt innokkaasti tätä monikäyttöistä hyötykasvia, jota on viljelty niin rehuksi, viherlannoitteeksi, hunajakasviksi, lääkkeeksi kuin koristeeksikin. Kasvin on uskottu lisäävän kotieläinten maidontuotantoa, mihin viittaa suvun tieteellinen nimikin: gale, ‘maito’ ja ega ‘tuoda, aiheuttaa’ – siis maidontuoja. Keskiajalta lähtien rohtohernettä on käytetty diabeteksen eli sokeritaudin hoitoon, sillä sen sisältämä guanidiini alentaa potilaan verensokeria. Lajia on käytetty jopa kalastamiseen: murskatut versot on yksinkertaisesti heitetty veteen ja kasvin myrkyllisten yhdisteiden tainnuttamat kalat on kerätty pinnalta. Pohjois-Amerikassa rohtovuohenherneen on pelätty riistäytyvän hankalaksi tulokkaaksi, kuten meillä on käynyt esimerkiksi sikäläisen komealupiinin (Lupinus polyphyllos) kanssa. Suomessa rohtovuohenherne on pääasiassa kukkapenkkien koriste ja vain harvoin levittäytyy niiden ulkopuolelle.

Rehuvuohenherne

Galega orientalis

Rohtovuohenhernettä hieman useammin meillä saattaa tavata sitä muistuttavan rehuvuohenherneen. Se menestyy ilmastossamme hyvin ja saattaa tulevaisuudessa vakiinnuttaa asemansa uutena rehukasvina. Lajit erottaa toisistaan esimerkiksi tarkastelemalla korvakkeita: rohtovuohenherneellä ne ovat keihästyviset, rehuvuohenherneellä ehyet. Rehuvuohenherne on yleensä tummempikukkainen ja sen hedelmäpalot ovat roikkuvia (rohtovuohenherneellä pystyjä). Rehuvuohenherne on luokiteltu vakiintuneeksi vieraslajiksi.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Rohtovuohenherne

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji