Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Mätästävä. Paalujuuri pitkä, paksu, haarainen.
Korkeus
50–110 cm. Varsi ylös asti lehdekäs, yläosasta myötäkarvainen.
Kukka
Säteittäinen, 8–12 cm leveä. Terälehtiä 4 tai 6, syvän oranssinpunaisia, tyvellä tavallisesti suorakaiteen muotoinen tumma laikku. Verholehtiä 2–3, karvaisia, karisevat kukan avautuessa. Heteitä paljon. Emiö yhdislehtinen, moniluottinen. Kukat yksittäin vanan päässä. Nuppu pysty, soikea.
Lehdet
Tyviruusukkeena ja kierteisesti pitkin vartta, ruodillisia–ruodittomia. Varsilehtiä 4–7, ylin varren keskikohdan yläpuolella, yksi tukilehti usein aivan kukinnon alapuolella. Lapa pariosainen, laita epäsäännöllisen hampainen.
Hedelmä
Munanmuotoinen, 23–25 mm pitkä, kalju kota. Päällä luottilevy, jossa 10–16 violettia luottisädettä.
Kasvupaikka
Puutarhat, joutomaat, tienvarret. Koristekasvi, viljelykarkulainen.
Kukinta
Kesäkuu.

Monien unikkolajien isokukkaisia lajikkeita kutsutaan usein jättiunikoksi, mutta oikea jättiunikko on kookkain ja isokukkaisin meillä koristekasveina viljeltävistä unikoista. Kauniskukkainen kasvi on saavuttanut suuren suosion ja monin paikoin syrjäyttänyt aiemmin tavallisen, varsin samannäköisen idänunikon (P. orientale) istutuksissa. Lajit on yleensä melko helppo erottaa toisistaan, kun tietää mitä katsoa: jättiunikon varsi on ylös saakka lehdekäs, nuppu on pysty, kukan terälehtien tyvessä on yleensä selkeä tumma laikku ja kota on pullea, munanmuotoinen.

Jättiunikosta on vain silmäniloksi – sillä ei ole merkitystä lääkekasvina. Useimpien sukunsa lajien tapaan jättiunikonkin luontainen levinneisyysalue on Vanhan maailman lauhkeissa osissa, laji on kotoisin Turkista ja Iranista. Meilläkin se menestyy parhaiten aurinkoisilla kasvupaikoilla hyvin vettä läpäisevällä maalla.

Jättiunikko

Taksonomia

Lahko

Heimo

Alaheimo

Suku

Laji