Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakollinen.
Korkeus

30–80 cm. Varsi haaraton, kalju, uurteinen.
Kukka

Säteittäinen. Teriö kellanvihreä tai kellanvalkoinen, harvoin sinertävä, yhdislehtinen, 5-liuskainen, n. 10 mm pitkä. Teriön liuskat aluksi supussa, erkanevat myöhemmin tyvestä alkaen. Verhiö yhdislehtinen, 5-liuskainen, liuskat tavallisesti kotaa pidempiä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen, luotit keltaiset–kellanruskeat, joskus sinertävät. Kukinto aluksi soikea, myöhemmin pidentynyt, lieriömäinen latvatähkä, 4–9 cm pitkä.
Lehdet

Kierteisesti. Tyvilehdet pitkäruotisia, lapa leveän herttamainen, hammaslaitainen. Varsilehdet lyhytruotisia–ruodittomia, alimmat varsilehdet herttatyvisiä, keskimmäiset pyöreätyvisiä, ylimmätkin lavallisia.
Hedelmä

Pallomainen, n. 5 mm pitkä kota.
Kasvupaikka

Niityt, puistot, joutomaat. Myös koristekasvi.
Kukinta

Kesä–heinäkuu.

Kellokasvien heimoon kuuluu myös monia ulkonäöltään kelloista aika tavalla poikkeavia kasveja. Keski-Euroopasta sinne tänne luontoomme kotiutuneilla tähkämunkeilla kukat ovat ahtautuneet mykerön tai tähkän kaltaisiksi kukinnoiksi. Teriökään ei juuri kelloa muistuta edes nuorena, myöhemmin sen liuskat vielä erkanevat tyvestä alkaen. Teriönliuskat ja niiden keskeltä esiin pistävät emiön luotit antavat kukinnolle hauskan ja luonteenomaisen pörröisen olemuksen. Meille tähkämunkki on tuotu koristekasviksi, muualla Euroopassa lajin mehevää juurakkoa on myös syöty vihanneksena.

Tummatähkämunkki

Phyteuma nigrum

Vaaleatähkämunkin lisäksi luonnossamme voi tavata satunnaisesti myös tummatähkämunkin. Sen alimmat varsilehdet ovat pyöreätyvisiä, keskimmäiset suippotyvisiä, ylimmät lähes lavattomia ja varren yläosa on jokseenkin lehdetön. Kukinto on tumman sinivioletti tai joskus sinertävä.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Vaaleatähkämunkki

Taksonomia

Lahko

Heimo

Alaheimo

Suku

Laji