Harsulemmikki

• Kasvumuoto

  1-vuotinen ruoho.

• Korkeus

  15–35 cm. Varsi rento–pysty, usein runsashaarainen, haarat rentoja, harvakarvainen.

• Kukka

  Säteittäinen, n. 2 mm leveä. Teriö kirkkaansininen, yhdislehtinen, 5-liuskainen, torven nielussa kyhmyjä. Verhiö yhdislehtinen, avoimen kellomainen, syvään 5-liuskainen, liuskat kapean kolmiomaisia; karvat tyvellä koukkumaisia; hedelmävaiheessa verhiö n. 7 mm pitkä. Heteitä 5, palhot teriön torveen kiinnikasvaneita. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukinto varsinkin tyviosasta hyvin harsu 1-haarainen viuhko eli kiemura, joka pitenee terttumaiseksi; alaosasta lehdekäs. Kukkaperät kukinnan jälkeen alaviistoja, alimmat enemmän kuin 2 x verhiön pituisia, jopa 2 cm pitkiä.

• Lehdet

  Kierteisesti. Alimmat lehdet ruodillisia, ylemmät ruodittomia. Lapa soikea–soikean suikea, ehytlaitainen, karvainen.

• Hedelmä

  4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) munanmuotoisia, sileitä, kuperia, n. 2 mm pitkiä.

• Kasvupaikka

  Puutarhat, pihat, puistot, asutut paikat, kalliokedot.

• Kukinta

  Kesä–heinäkuu.

Lemmikit (Myosotis) ovat meillä heimonsa runsaslajisin suku – onhan heimon suomenkielinen nimikin lemmikkikasvit (tieteellinen heimonimi viittaa purasruohon, Borago officinalis sukuun). Meillä tavataan yhteensä yhdeksän lemmikkilajia ja monista vielä useita alalajeja tai muotoja.

Harsulemmikki eroaa monessa suhteessa kaikista muista lemmikeistämme: se on usein velttovartinen ja hauras, niukkakarvainen ja runsashaarainen. Kukintokin on harsu ja pitkälle lehdekäs. Hedelmien kypsyessä kukkaperät venyvät ja samalla taipuvat vinosti alaspäin. Hedelmyksiin kasvaa muurahaisia houkuttelemaan mehevä kyhmy, jota syödessään ne tulevat kuljettaneeksi hedelmyksen uudelle kasvupaikalle. Meille asti harsulemmikki ei liene muurahaisten matkassa päässyt, vaan on tarvinnut ihmisen apua. Lajin levinneisyyden painopiste on Itä-Euroopassa, josta se lienee alun perin matkaajien mukana levinnyt maanviljelyksen ja asutuksen ympäristöön. Varsinaisesta rikkaruohosta tuskin voi puhua, sillä harsulemmikkiä esiintyy hajanaisesti pääasiassa eteläisessä Suomessa, lähinnä kosteissa ja varjoisissa paikoissa vanhoissa puutarhoissa. Alkuperäisillä kasvupaikoillaan laji on joenvarsi- ja lehtopensaikkojen kasvi.