Kasvumuoto
1- tai harvoin 2-vuotinen ruoho.
Korkeus
5–20 cm. Varsi tyvestä alkaen haarainen. Maitiaisnesteinen.
Kukka
Keltainen ”valekukka” muodostuu maljamaisen suojuksen keskellä sijaitsevasta kehättömästä emikukasta ja sitä ympäröivistä kehättömistä 1-heteisistä hedekukista. Suojuksen ulkoreunan mesiäislevyt puolikuun muotoisia ja pitkäsarvisia. Kukinnon tukilehdet kapeanpuikeita. Emiö yhdislehtinen, 3-luottinen. Kukinto 3–5-haarainen kerrannaissarja, haarat 2-haaraiset.
Lehdet
Kierteisesti, ruodittomia. Lapa tasasoukka, suippo, ehytlaitainen.
Hedelmä
2 mm pitkä, 3-lokeroinen, sileä kota.
Kasvupaikka
Puutarhat, viljelymaat, joutomaat.
Kukinta
Kesä–syyskuu.

Ainoa alkuperäinen tyräkkimme on kookas rantatyräkki (E. palustris), jonka lisäksi meille on kotiutunut pari vastaavaa kookasta lajia sekä muutama pieni yksivuotinen laji. Jälkimmäiset vaativat ravinteista ja kalkkipitoista multaa ja kasvavat yleensä rikkaruohoina. Pikkutyräkki ei ole asettunut lajistoomme vakituisesti, mutta siihenkin saattaa törmätä kylien ja kaupunkien kukkapenkeissä, siirtolapuutarhoissa ja viljelypalstoilla. Yksittäisiä tai muutamia yksilöitä voi toki itää muunkinlaisiin paikkoihin: multakasoille, täytemaalle ja nurmikoille. Satunnaisesti maastamme voi tavata muutamia muitakin pienikokoisia tyräkkejä.

Tyräkkien oudohko suomalainen nimi johtuu näiden kasvien myrkyllisen maitiaisnesteen kansanlääkinnällisestä käytöstä. Luultavasti se viittaa syylien, rupien, känsien ja kohjujen tapaisiin vaivoihin, näiden aiheuttajiksi uskottuihin henkiolentoihin ja toisaalta parannuskeinoihin. Koko suvun tieteellisen nimen alkuperä on myös näiden kasvien lääkekäytössä: antiikin aikoihin Afrikan pohjoisosissa Numidian keisarin henkilääkärinä toiminut Euphorbius tunsi tyräkit ja niiden ominaisuudet niin hyvin, että hallitsija nimesi kasvit hänen mukaansa.

Pikkutyräkki

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji