Isolokki

• Yleiskuvaus

  Harmaalokkia kookkaampi, valkoinen–vaaleanharmaa (siivet päältä). Nuori lintu näyttää hiekanväriseltä, siipisulat vaaleat (eivät mustat).

• Koko

  Pituus 63–68, siipien kärkiväli 138–158 cm, paino 1–1,8 kg.

• Pesä

  Matalahko merikasveista rakennettu keko kivellä, kallionkolossa tai vastaavassa paikassa.

• Pesiminen

  Munii toukokuun puolivälistä alkaen 2–3 munaa, haudonta-aika 26–30 vrk. Poikaset lentokykyisiä noin 49 vrk:ssa. Ei pesi Suomessa.

• Esiintyminen

  Harvalukuinen talvivieras joulu–maaliskuussa erityisesti satamissa ja kaatopaikoilla. Pesivänä Jäämeren rannikolla Kaninin niemimaalta itään, Huippuvuorilla ja Grönlannissa.

• Muutto

  Pieni osa talvehtii Itämerellä. Syysmuutto loka–joulukuussa, keväällä viimeisiä lintuja tavataan toukokuussa.

• Ravinto

  Kaikkiruokainen. Syö kalaa, munia ja linnunpoikasia, talvella jätteitä ja raatoja.

• Ääni

  Merilokkimaisia voimakkaita huutoja.

• Uhanalaisuus

  Rauhoitettu.

Isolokki on merilokin kokoinen, täysin vaalea lokki. Selkäpuolelta isolokki muistuttaa harmaalokkia, mutta selän ja siipien siniharmaa on selvästi vaaleampaa. Nuori isolokki on kauttaaltaan hiekanruskea. 2–3-vuotiaana isolokit ovat lähes täysin valkoisia.

Isolokki on sekoitettavissa lähinnä grönlanninlokkiin (L. glaucoides), mutta isolokin päälaki on tasaisempi ja takaosasta kulmikkaampi. Suomessa harvoin vieraileva grönlanninlokki on kooltaan pienempi. Isolokin jalat ovat vaalean punertavat (vanha lintu) tai harmahtavanvioletit (nuori lintu). Nokka on keltainen. Alanokan kulmassa on punainen täplä (vanha lintu) tai nokka on mustakärkisesti vaaleanpunertava (nuori lintu). Silmän värikalvo on vaaleankeltainen (vanha lintu) tai ruskea (nuori lintu) ja silmärengas on keltainen.