Yleiskuvaus

Keskikokoinen tikka, jossa ei punaista väriä. Selkäpuoli mustavalkoinen, Alapuoli vaalea, tiheästi tummien poikkijuovien kirjoma.
Koko

Pituus 21,5–24 cm, paino 60–85 g.
Pesä

Pesäkolo elävässä tai kuolleessa puussa (yleisimmin kuusi, harvemmin mänty) 1–7 m:n korkeudella.
Pesiminen

Munii toukokuussa 3–6 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 11 vrk. Poikaset lentokykyisiä 22–25 vrk:ssa.
Esiintyminen

Pesivänä koko maassa, mutta maan eteläosissa harvinainen. Suosii iäkkäitä havumetsiä, joissa on kuivia kuusia. Suomen kannaksi arvioitu 25.000 paria.
Muutto

Paikkalintu koko esiintymisalueellaan, epäsäännöllisiä vaelluksia joinakin vuosina.
Ravinto

Erikoistunut kirjanpainajan ja muiden kaarnakuoriaisten toukkiin. Kuorii usein kuolleiden kuusien kaarnan kokonaan pois.
Ääni

Pehmeä, vaimea ”kjik”. Soidinaikana rummuttaa.
Uhanalaisuus

Elinvoimainen, rauhoitettu koko Suomessa.

Pohjantikka on käpytikkaa pienempi tummasävyinen tikka. Parhaat tuntomerkit ovat selän valkoinen pitkittäinen höyhenala, poskien kolme mustaa raitaa ja tumma poikittaiskirjailu kupeilla. Pohjantikan puvusta puuttuu punaväri kokonaan, sen sijaan nuoren linnun ja koiraan päälaki on keltainen.

Pohjantikan koivet ovat tummat, nokka on mustakärkisesti tummansiniharmaa ja silmän värikalvo sinivalkoinen (vanha lintu) tai ruskea (nuori lintu). Pohjantikalla on jalassa – niin kuin latinankielinen lajinimikin tridactylis kertoo – vain kolme varvasta (2 eteen, 1 taakse), kun muilla tikoilla niitä on neljä (2+2). Lajin vanha nimi onkin ollut kolmivarvastikka (ruotsiksi vieläkin tretåig hackspett, englanniksi three-toed woodpecker, saksaksi dreizehenspecht).

Pohjantikka

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji