Kenttätyräkki

• Alalajit

  Idänkenttätyräkki (ssp. tommasiniana)
  Lännenkenttätyräkki (ssp. esula)

• Kasvumuoto

  Monivuotinen ruoho. Maarönsyllinen.

• Korkeus

  30–60 cm. Varsi vaaleanvihreä–punertava, haarat kukallisia. Maitiaisnesteinen.

• Kukka

  Kellanvihreä “valekukka” muodostuu maljamaisen suojuksen keskellä sijaitsevasta kehättömästä emikukasta ja sitä ympäröivistä kehättömistä 1-heteisistä hedekukista. Suojuksen ulkoreunan mesiäislevyt puolikuumaisia, vihreitä, 2-sarvisia. Kukinnon tukilehdet latvakukinnoissa soikeita–puikeita, haarojen kukinnoissa pyöreähköjä–herttamaisia. Emiö yhdislehtinen, 3-luottinen. Kukinto 5–17-haarainen kerrannaissarja, haarat edelleen 2-haaraiset. Latvasarjan alapuolella kukallisia haaroja.

• Lehdet

  Kierteisesti, ruodittomia, alimmat pieniä, pian varisevia. Lapa kapean suikea–tasasoukka, otakärkinen, ehytlaitainen, kellanvihreä. Haaralehdet varsilehtiä kapeampia.

• Hedelmä

  3 mm pitkä, 3-lokeroinen, uurteinen kota, joka kypsänä räjäyttää simenet monen metrin etäisyydelle.

• Kasvupaikka

  Pellon- ja tienpientareet, ratapihat, penkereet, joutomaat, vanhat puutarhat, ahot.

• Kukinta

  Kesä–syyskuu.

Kenttätyräkki on vanha kulttuuritulokas, joka on levinnyt aikoinaan Suomeen Venäjän aroilta liikenteen, hyötykasvien siementen ja kasakoiden mukana. Komeaa kasvia on joskus siirretty myös puutarhan koristukseksi. Kenttätyräkin juuret ulottuvat syvälle ja se säilyy hyvin kerran valtaamallaan kasvupaikalla.

Suomen harvojen tyräkkilajien määrittämisessä kiinnitetään huomiota esimerkiksi latvakukinnon säteiden määrään. Kenttätyräkin latvakukinto on monihaarainen ja lajia on tästä syystä kutsuttu aikaisemmin osuvasti monisädetyräkiksi. Tyräkeillä on kukkamainen, cyathiumiksi nimitetty valekukka, joka on itse asiassa kokonainen pikkukukinto. Tyräkkien kukista puuttuvat verho- ja terälehdet kokonaan, hedekukasta on jäljellä pelkkä yksittäinen hede ja emikukka on yhtä surkastunut. Yksi tällainen emikukka ja vaihteleva määrä hedekukkia, tavallisesti viisi, muodostavat hämmästyttävissä määrin oikeaa kukkaa muistuttavan kukinnon. Värikkäät ylälehdet vielä täydentävät vaikutelman. Toiminnallisesti tyräkkien kukinnot eivät juuri kukista poikkea: ylälehtien väriloisto houkuttelee pölyttäjähyönteisiä ja niiden tyvellä olevat mesiäiset palkitsevat ne medellään. Kenttätyräkin pölyttäjät, pääasiassa kaksisiipiset ja pistiäiset, eivät ole turhantarkkoja tyräkkilajeista, ja kenttätyräkin tiedetään joskus risteytyvän tarhatyräkin (E. cyparissias) kanssa.

Kenttätyräkistä meillä tavataan kahta alalajia (ja todennäköisesti myös niiden välimuotoja). Kapeampilehtinen idänkenttätyräkki (ssp. tommasiniana) on yleisempi kuin lännenkenttätyräkki (ssp. esula). Ruotsiksi lehtilavan leveysasia on helpompi muistaa (smalbladig vargtörel on takuuvarmasti kapeampilehtinen kuin bredbladig vargtörel).