Kasvumuoto
1- tai 2-vuotinen ruoho.
Korkeus
10–60 cm. Varsi rento–koheneva, karvainen.
Kukka
Teriö vastakohtainen, keltainen, 2–3 mm pitkä, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet ja alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho), variseva. Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 10. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto lehtihankainen, pitkäperäinen, palleromainen–pitkänomainen, tiheä terttu.
Lehdet
Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa 3-lehdykkäinen, päätölehdykkä ruodillinen. Lehdykät vastapuikeita, lanttopäisiä, usein otakärkisiä, kärkiosasta nirhalaitaisia. Korvakkeet lyhyelti ruotiin yhteenkasvettuneita.
Hedelmä
1,5–3 mm pitkä, munuaismainen, kiertynyt, verkkosuoninen, kalju–nystykarvainen, ruskeanmusta, 1-siemeninen, avautumaton palko.
Kasvupaikka
Nurmikot, tienvarret, ratapihat, satamat, joutomaat, rannat.
Kukinta
Kesä–syyskuu.

Nurmimailanen on luonnossamme uustulokas, vasta suhteellisen äskettäin meille kotiutunut laji. Se on asettunut laajalti, mutta hajanaisesti Etelä- ja Keski-Suomeen satamiin, nurmikoille, radanvarsille ja joutomaille. Rannikkokaupunkien esiintymät ovat suurelta osin perua purjelaiva-ajalta, jolloin nurmimailanen levisi vajaalastisiin aluksiin lastattavan painolastimaan seassa maahamme. Sotaväen ja näiden huoltojoukkojen mukana se on kulkeutunut moniin merkittäviin asutuskeskuksiimme ja liikenteen solmukohtiin. Heinänsiemenen epäpuhtautena laji on päätynyt nurmikoille, tuontiviljan seassa varastojen liepeille ja radanvarsille.

Äkkiseltään nurmimailanen muistuttaa apiloita, etenkin pikku- ja rentoapilaa (Trifolium dubium ja T. campestre). Molemmat ovat pieniä keltakukkaisia kasveja, joilla on lehdissään kolme lehdykkää, mutta erojakin löytyy: mailasten korvakkeet ovat vain lyhyelti lehtiruotiin yhdiskasvuisia, apiloilla puolestaan pitkälti. Mailasten kukkien teriö varisee siementen kypsyessä, apiloilla sen sijaan säilyy kuihtuneena. Mailasten palko on lisäksi käyrä tai kierteinen, apiloilla se on jotakuinkin suora. Muihin mailasiin verrattuna nurmimailasen palkohedelmä on piikitön, ja erittäin pieni.

Suomessa nurmimailasesta tavataan kolme muunnosta: silonurmimailanen (var. lupulina), nystynurmimailanen (var. glandulligera) ja välinurmimailanen (var. wildenowiana). Niinkuin muunnosten nimistä voi päätellä, ne eroavat toisistaan nystykarvaisuuden perusteella.

Nurmimailanen

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji