Karvasputki

• Nimi myös

  Lehtokarvasputki

• Kasvumuoto

  Monivuotinen ruoho.

• Korkeus

  60–150 cm. Varsi yläosasta haarova, hienojuovainen, lähes kalju, täyteinen, tyvellä lehtien jäänteitä.

• Kukka

  Teriö säteittäinen (joskus laitakukat hieman vastakohtaisia), valkoinen (joskus hennon vaaleanpunainen), 4–7 mm leveä; terälehtiä 5, kärki sisäänkiertynyt. Verholehdet surkastuneita. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, pikkusarjoja 20–40. Pääsarjan suojuslehdet suurehkoja, pikkusarjojen neulasmaisia, huomaamattomia.

• Lehdet

  Kierteisesti, ruodillisia, lehtikanta tuppimainen, väljä. Lapa kolmiomainen, 2 kertaa 3-lehdykkäinen. Lehdykät puikeita–soikeita, herttatyvisiä, sahalaitaisia, sinivihreitä.

• Hedelmä

  Leveän pitkulainen, selkäpuolelta litteähkö, 2-lohkoinen, matalaharjuinen, hyvin leveäpalteinen, vaaleanruskea, 5–10 mm pitkä lohkohedelmä.

• Kasvupaikka

  Rinne- ja lehtoniityt, metsänreunat, lehdot. Kalkinsuosija.

• Kukinta

  Heinä–elokuu.

Karvasputki on komeimpia sarjakukkaisiamme, ja se tuokin kasvupaikoilleen etelän rehevyyttä. Kasvin lehdet ovat usein tavattoman isot, mistä laji onkin saanut tieteellisen lajinimensä latifolia, ’leveälehtinen’. Lehtiensä sinivihreän värin ja tyypillisen muodon ansiosta karvasputki on helppo tunnistaa. Pettämätön tuntomerkki ovat myös hedelmiin syntyvät, silmiinpistävän kookkaat, aaltomaisen kurttuiset palteet, jotka edesauttavat leviämistä tuulen välityksellä.

Karvasputki esiintyy siellä täällä Ahvenanmaalla, itäisimmät löydöt ovat Varsinais-Suomen saariston länsiosista. Karvasputki on vaativa, ravinteisia ja lämpimiä paikkoja suosiva laji. Kuivissa lehdoissa kalkkiperäisellä alustalla se on niin luonteenomainen, että on yhdessä metsäapilan kanssa valittu tämän lehtotyypin indikaattorilajiksi. Karvasputken voi tavata myös kosteammilta ja varjoisemmilta paikoilta, tosin yleensä se ei silloin kuki. Karjan laitumilta se häviää nopeasti, sillä etenkin lampaat vaikuttavat mieltyneen sen makuun. Maataloudessa sillä on aikoinaan ollut merkitystäkin, sillä sen oletettiin lisäävän lehmien maidoneritystä.

Karvasputken suvun tieteellinen nimi on peräisin antiikin Kreikasta, jossa sana laser viittasi mausteena käytettyyn voimakastuoksuiseen hartsiin, hajupihkaan eli pirunpihkaan, jota saadaan eräästä toisesta sarjakukkaiskasvista. Karvasputkessa ei ole tätä aromaattista pihkaa, mutta muita aromaattisia aineita, joiden ansiosta sitä on käytetty lääkkeenä, erityisesti eläinlääkinnässä. Kasvin juurella on sanottu olevan vatsaa vahvistavia ja kuumetta laskevia ominaisuuksia. Lääkekasvina karvasputkea on saatettu siirrellä luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolellekin, onpa joku saattanut kelpuuttaa sen perennapenkkiinsäkin.