Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, pysty–vino, monijuurinen.
Korkeus
5–30 cm. Varsi mutkainen, lehdetön, karvainen, myös eritekarvainen (jauheinen) vana.
Kukka
Teriö säteittäinen, suppilomainen, vaalean sinipunainen (harvoin purppuranpunainen tai valkoinen), keltanieluinen, 8–16 mm leveä, yhdislehtinen, kapeatorvinen, 5-liuskainen, liuskat lovipäisiä. Verhiö kapean kellomainen, eritekarvainen (jauheinen), liuskat pyöreähkökärkisiä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto tiivis, noin 20-kukkainen sarja kukkavanan päässä.
Lehdet
Ruusukkeena; ruoti lapaa lyhyempi, siipipalteinen. Lapa tavallisesti vastapuikea, harvoin suikea, suippotyvinen, ehyt- tai matalasti nirhalaitainen, laita usein hieman taakäänteinen, alapinta jauheinen.
Hedelmä
Kapea, verhiötä pidempi, n. 8 mm pitkä kota.
Kasvupaikka
Kalkkipitoiset merenrantaniityt, kosteat niityt, letot, laitumet. Kalkinsuosija.
Kukinta
Kesäkuu.
Uhanalaisuus
Erittäin uhanalainen.

Jauhoesikon suomenkielinen nimi sekä tieteellisen nimen lajiosa viittaavat kasvin kukkavarren ja lehtien alapinnan nuppimaisten karvojen eritteeseen, jotka saavat pinnan näyttämään jauhoiselta. Lajin lounaisilla kasvupaikoilla ei tosin ole vaaraa sekoittaa sitä mihinkään toiseen lajiin, sillä muut samantapaiset esikkomme, lapinesikko (P. stricta) ja rauhoitettu nuokkuesikko (P. nutans) ovat pohjoisen lajeja. Jauhoesikko sen sijaan esiintyy Suomessa lähes pelkästään Ahvenanmaalla. Varsinais-Suomen saariston reunaesiintymät luokitellaan nykyisin hävinneiksi – ehkäpä joku innokas harrastaja löytää lajin vielä kasvamasta Houtskarista tai Nauvosta.

Jauhoesikko kasvaa meillä luonnostaan rehevillä lettosoilla sekä merenrantojen kosteilla, matalakasvuisilla niityillä, vaikka ei olekaan varsinainen suolakasvi. Ennemminkin se suosii rehevää ja kalkkipitoista kasvualustaa. Nykyisin lajin löytää usein ojanpenkalta tai pellonlaidalta muistona entisestä kasvupaikasta. Kosteikkojen ojitus ja peltojen raivaus ovat vähentäneet jauhoesikolle soveltuvien kasvupaikkojen määrää tuntuvasti. Rannoilla uhkana on laiduntamisen väheneminen ja Itämeren samanaikainen rehevöityminen – molemmat suosivat korkeakasvuisia rantakasveja, joiden varjossa matalalle jauhoesikolle ei ole elämisen edellytyksiä. Laji onkin taantunut voimakkaasti.

Majviva

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art