Kasvumuoto

Yksivuotinen ruoho.
Korkeus

Tavallisesti 10–100 cm. Varsi pysty, kova, yleensä haaroittunut ja punajuovainen.
Kukka

Kukat pieniä ja huomaamattomia, kaksineuvoisia tai emikukkia. Kehä vihreä, säteittäinen, n. 2 mm leveä, jauhoisia (rakkokarvaisia), köliselkäisiä kehälehtiä 5. Heteitä 5. Emiö yhdistyvinen, 2-luottinen. Hyvin pienet, lähes perättömät kukat terttuja muodostavina sykerökimppuina.
Lehdet

Kierteisesti, likaisen harmaanvihreitä, vinoneliömäisiä tai kolmiomaisia ja alapinnalta jauhoisia. Lehden laita niukka- ja tylppähampainen. Ylimmät varsilehdet ehytlaitaisia.
Hedelmä

Loivasti köliselkäisten kehälehtien ympäröimä pähkylä. Siemen musta–mustanruskea, pyöreä, litteä.
Kasvupaikka

Pellot, pihat, tienvarret ja joutomaat.
Kukinta

Kesä–syyskuu.

Savikoiden suku on lajintunnistuksen kannalta hankala. Monet savikat, kuten jauhosavikka ovat hyvin muuntelevia ja lajien tarkka tunnistaminen on usein hyvin vaikeaa. Savikat sekoitetaan helposti maltsoihin (Atriplex spp.), joista ne ovat kuitenkin erotettavissa kaksineuvoisuutensa (maltsat ovat yksineuvoisia) ja maltsoille tyypillisten hedelmän suojuslehtien puuttumisen perusteella. Maltsoilla varsilehdet ovat tavallisesti vastakkain, savikoilla kierteisesti. Savikoiden tieteellinen sukunimi Chenopodium tulee kreikan sanoista chen ‘hanhi’ ja podion ‘pieni jalka’ ja kyllä monen savikan lehden muodossa voidaankin nähdä yhtäläisyyksiä hanhen jalan kanssa.

Jauhosavikka on muinaistulokkaaksi luokiteltu, yksivuotinen, puutarhureiden mielestä haitallinen rikkaruoho. Villiyrttiharrastajien mielestä se on mainio maun antaja ja terveellinen lisä monenlaisiin ruokiin. Jauhosavikka menestyy parhaiten typpipitoisilla mailla (esim. ‘navetan takusilla’), koska lajin kuivuudenkestävyys lisääntyy käytettävissä olevan typen määrän lisääntyessä. Jauhosavikan varsi on usein puna- tai vihreäraitainen ja lehtihangat punaisia. Lehtien, varren ja kukinnon rakkokarvat tekevät kasvista jauhoisen. Jauhosavikka luokitellaan nykyisin yleensä jauhosavikkaryhmän (Chenopodium album –ryhmä) nimilajiksi. Muita ryhmään kuuluvia lajeja ovat pohjan-, missourin- ja soijasavikka.

Pohjansavikka (Pohjanjauhosavikka)

Chenopodium suecicum

Jauhosavikka on helposti sekoitettavissa samantyyppisillä kasvupaikoilla kasvavaan pohjansavikkaan, joka on yksi jauhosavikkaryhmään kuuluvista lajeista. Yrttimielessä sekaannuksesta ei ole haittaa; molemmat lajit ovat hyviä lisukkeita ruokalautasillamme. Pohjansavikka on yläosasta vähempihaarainen, ja sekä varrelta että lehtihangoilta vähemmän punainen. Pohjansavikan lehdet ovat keskimäärin terävämpikärkisiä ja -hampaisia ja kehälehdet hedelmävaiheessa selvästi köliselkäisempiä.

→ Levinneisyyskartta

Heisisavikka

Chenopodium opulifolium

Heisisavikka on meillä hyvin harvinainen. Sen varsi on vihreä (raidaton), lehdet melko pieniä, meheviä, vinoneliömäisiä, yleensä harvaan hampaisia ja jauhoisia.

→ Levinneisyyskartta

Rannikkosavikka

Chenopodium striatiforme (C. strictum ssp. striatiforme)

Hyvin harvinaisena meillä tavattavaa rannikkosavikkaa voi varmimmin tavata rannikoilta satamien läheisyydestä. Sen varsi on punavihreäjuovainen, lehdet 2–3 kertaa leveytensä pituisia ja harvaan hampaisia tai ehytlaitaisia.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Svinmålla

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art