Kasvumuoto

Monivuotinen varpu.
Korkeus

10–50 cm. Varsi pysty, tiheähaarainen, puutunut.
Kukka

Teriö kellomainen, vaaleansinipunainen tai harvoin valkoinen, yhdislehtinen, syvään 4-liuskainen. Verholehtiä 4, teriön värisiä, 3–4 mm pitkiä, teriötä pitempiä. Heteitä 8. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, vartalo pitkä, kukasta ulos työntyvä. Kukinto toispuolinen terttu, kukat lyhytperäisiä. Kukan tyvellä pieniä, vihreitä verholehdiltä näyttäviä lehtipareja.
Lehdet

Vastakkain, ruodittomia, tyvellä korvakemaiset liuskat, talvehtivia. Lapa neulasmainen, laita ehyt, taakäänteinen.
Hedelmä

Verhiön suojaama, karvainen kota.
Kasvupaikka

Valoisat ja kuivat kangasmetsät, hietikot, rämeet, kalliot, tunturit.
Kukinta

Heinä–elokuu.

Kanerva on Suomen luonnossa niin yleinen ja arkinen kasvi, että sen kauneutta tulee harvoin ihailleeksi – Keski-Euroopassa laji on jo arvossaan kivikkopuutarhojen koristuksena. Kanerva on kuivien kankaiden indikaattorilaji, erityisesti valoisten ja kuivahkojen paikkojen kasvi (kuivakkokasvi eli kserofyytti), joka ei menesty metsän varjoissa. Erityisen mieltynyt se on kuloihin, jotka pitävät kasvupaikan avoimena ja edistävät siementenkin itämistä. Tuli polttaa toki kanervankin versot, mutta juuriston hyvä toipumiskyky korjaa niin liekkien, pakkasen kuin kuivuudenkin aiheuttamat vauriot. Vaatimattoman näköinen kanerva saavuttaa melko yleisesti kunnioitettavan 25 vuoden iän ja jopa 50-vuotiaita kasveja on tavattu.

Kanerva kukki loppukesällä, runsaimmin elokuussa. Yleensä sekä verhiö että tätä pienempi teriö ovat punavioletteja, mutta toisinaan löytää kanervia, joilta puuttuu kyky muodostaa sinipunaista antosyaniiniväriainetta ja tämän seurauksena kukat ovat valkoisia. Runsas mesi houkuttelee kanervan kukkiin monenlaisia hyönteisiä, kuten päiväperhosia ja mehiläisiä. Mehiläisten kokoama kanervahunaja on tummaa ja aromikasta. Keski-Euroopassa kanerva on pääsääntöisesti mehiläispölytteinen, mutta meillä kanervan pölytyksen kannalta tärkein hyönteinen on kuitenkin pieni ja huomaamaton kanervaripsiäinen. Pölyttäjiä vaanivat varvikossa puolestaan kanervahämähäkki ja muut pikkupedot. Kanervan siitepölyä kulkeutuu myös tuulen mukana.

Kanervan suvun tieteellinen nimi tulee alkujaan kreikankielisestä puhdistamista tai lakaisemista tarkoittavasta sanasta. Kanervan versoja onkin käytetty luudaksina, mutta myös värjäykseen ja nahan parkitukseen. Kukista saadaan rauhoittavaa ja varsin hyvänmakuista teetä. Kanerva on Kainuun maakuntakukka.

Ljung

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art