Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Juurakko vankka, vaakasuora, ruskeasuomuinen.
Korkeus
25–50 cm. Varsi liereä, pystyhaarainen, tyviosasta pitkä-, ylempää lyhytkarvainen.
Kukka
Säteittäinen, 15–35 mm leveä (toisinaan myös selvästi pienempiä, yksineuvoisia emikukkia). Terälehtiä 5, tumman sinipunaisia, punaisia tai valkoisia, pyöreähkö–lanttopäisiä. Verholehtiä 5, kalvolaitaisia, karvaisia, otakärkisiä (kärjet usein tumman punertavia), selvästi terälehtiä lyhyempiä. Heteitä 10 (jäävät joskus kehittymättä). Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 5-luottinen. Kukat useimmiten pareittain (joskus useampia yhdessä) lehtihangoissa tai verson latvassa. Kukkaperät pystyt.
Lehdet
Tyviruusukkeena ja varrella vastakkain. Tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehdet lyhytruotisia–ruodittomia, korvakkeellisia. Lapa pyöreä, kourasuoninen, 5–7-liuskainen; liuskat leveähköjä, isohampaisia.
Hedelmä
5-osainen lohkohedelmä, kärkiosa nokkamainen, kypsyessään rullalle kiertyvä. Hedelmykset sileäpintaisia, nystykarvaisia.
Kasvupaikka
Lehdot, tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät, puronvarret, rantapensaikot, niityt, pientareet.
Kukinta
(Touko–)Kesä–heinäkuu.

Metsäkurjenpolvi kasvaa jokseenkin koko Suomessa. Laji tunnetaan etenkin Pohjois-Suomessa kansankielessä juhannuskukkana kukinnan alkamisajan mukaan – eteläisessä Suomessa kukkiminen on nykyisin aikaistunut jo kesäkuun alkuun (voi kukkia jo toukokuun lopussa). Muista kansanomaisista nimistä siniheinä tai -kukka viittaavat kasvin sinipunaisiin kukkiin. Teriön ratasmaiseen muotoon viitannee paikoin käytetty nimitys mäntäheinä. Nykyiselleen vakiintuneen nimen kurki-aihe toistuu myös vanhoissa nimissä eri muodoissa: kurenkattilainen, kurenpolv’heinä ja kurjenheinä viittaavat kaikki kasvin kurjennokkaa muistuttaviin lohkohedelmiin.

Kuten lempinimien kirjosta voi päätellä, metsäkurjenpolvi on näyttävimpiä ja tunnetuimpia metsäkasvejamme. Itse Carl von Linné on todennut, ettei metsästä löydy komeampaa kukkaa kuin metsäkurjenpolvi. Lajia pääsee nykyään ihailemaan entistä useammin hakkuuaukeilla ja metsäautoteiden varsilla. Etelä-Suomessa metsäkurjenpolvi on runsaimmillaan lehtomaisissa ja tuoreissa kangasmetsissä sekä kosteilla niityillä. Pohjoisessa se on lehtokasvi sekä yksi lettokorpien ja rämeiden luonnehtijalajeista. Metsäkurjenpolven kukat ovat monien päiväperhoslajien suosimia ravintolähteitä. Myös joidenkin päiväperhoslajien toukille metsäkurjenpolvi on juuri se oikea laji, näin ainakin huhta-, lehto- ja ruskosinisiiven toukille.

Metsäkurjenpolvi on hyvin muunteleva laji: kukkien väri ja koko vaihtelevat enemmän kuin millään muulla metsäkasvillamme. Nyrkkisääntönä voimakkaimmat karmiininpunaiset ja sinipunertavat värit keskittyvät maan eteläosiin, pohjoisessa vallitsevat hailakanvioletit sävyt ja puhtaanvalkoiset kukat ovat tunturiseudulla tavallisia. Silti vierekkäisistä kasveistakin voi löytää kaikkia värisävyjä. Yleensä metsäkurjenpolven kukat ovat kaksineuvoisia, mutta varsin usein tapaa myös puhtaita emiyksilöitä, joilla on huomattavasti pienemmät kukat.

Skogsnäva

Taxonomi

Klass

Ordning

Familj

Släkte

Art