Kasvumuoto

1-vuotinen ruoho. Puoliloinen.
Korkeus

5–20 cm.
Kukka

Teriö vastakohtainen, 5–10 mm leveä, sinipunainen–valkoinen ja usein tummajuovainen, yhdislehtinen, 2-huulinen, lyhyttorvinen. Ylähuuli alahuulta lyhyempi, 2-liuskainen. Alahuuli 3-liuskainen, liuskat lovipäisiä, keskiliuskan tyveltä keltainen täplä. Verhiö 4-liuskainen. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukat tukilehtien hangoissa varren ja haarojen kärjessä.
Lehdet

Vastakkain tai etenkin varren yläosassa kierteisesti, yleensä ruodittomia. Lehtilapa soikeahko, hammaslaitainen. Kukkien tukilehdet lähes varsilehtien kaltaisia.
Hedelmä

Litteä, monisiemeninen kota.
Kasvupaikka

Tienreunat ja -pientareet, pihat, laitumet, kalliokedot, venerannat, tuoreet niityt, niitetyt rannat.
Kukinta

Heinä–elokuu(–syyskuu).

Silmäruohojen suvun tieteellinen nimi Euphrasia on saanut alkunsa kreikan kielen sanasta euphrainein ’ilahduttaa’. Antiikin Kreikan myyteissä Euphrosyne oli ilon, hilpeyden ja riemun jumalatar. Kun keskiajalla alettiin sepittää pyhimystarinoita, nimi liitettiin katolisen kirkon pyhimykseen, jolla oli samoja ominaisuuksia. Legendan mukaan koko ikänsä sokeana ollut munkki sai hänen avullaan näkönsä takaisin ja sekä nimi että tämä ominaisuus on liitetty silmäruohoihin. Syynä lienee ollut kukan ulkomuoto, joka muistuttaa silmää: vaalea kehä valkuaista, tummajuovainen osuus iiristä ja alahuulen täplä pupillia. Silmäruohoista puristetulla mehulla lienee jonkin verran antibakteerista tehoa ja sitä on edelleen eräissä homeopaattisissa valmisteissa.

Alun perin Linné käytti kaikista silmäruohoista nimeä Euphrasia officinalis. Sittemmin silmäruohot on pilkottu useiksi lajeiksi, joiden rajaus on osin hankalaa. Vähimmillään meillä on katsottu kasvavan yksi, enimmillään täysi tusina lajeja (ja lisäksi risteymiä). Nykykäsityksen mukaan lajeja on seitsemän (maailmanlaajuisesti noin 400). Lajit ja alalajit erotetaan kukan muodon ja koon, lehtien hampaisuuden, karvaisuuden, haaroittumistavan ja kukinta-ajan perusteella. Ilmeisesti suvun lajiutuminen on koko ajan käynnissä ja helposti voi erottaa vain selkeimmin eriytyneet lajit.

Yleisimmät silmäruoholajimme, ketosilmäruoho (E. stricta) ja tanakkasilmäruoho (E. nemorosa) ovat toisilleen hyvin läheisiä. Ketosilmäruohon kukat ovat vaalean sinipunaiset ja kasvi on yleensä niukkakarvainen, usein kuitenkin myös nystykarvainen. Tanakkasilmäruohon kukat ovat valkeat ja kasvi on useimmiten runsaskarvainen (hapsikarvainen) – suuresti samannäköinen pohjansilmäruoho (E. wettsteinii, synonyymi E. frigida) on niukkakarvainen. Ahosilmäruohon (E. officinalis, syn. E. rostkoviana) paras tuntomerkki puolestaan on sen pitkät karvat. Perämeren perukoilla kotoperäisenä kasvava pienikukkainen perämerensilmäruoho (E. bottnica) eroaa useimmista lähisukulaisistaan niukkakarvaisuutensa ansiosta.

Ögontröst

Taxonomi

Ordning

Familj

Tribus

Släkte

Art