Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
10–60 cm. Varsi kalju–karheakarvainen, tav. kellan–punaruskea.
Kukka
Kukat muodostavat 1–2 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykeröt pituuttaan leveämpiä. Laitakukat puuttuvat; kehräkukat keltaisia, torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja 2 riviä, uloimmat (7–14 kpl) kookkaan lehtimäisiä, sisemmät pieniä, ruskehtavia, kalvomaisia–kalvolaitaisia. Mykeröt yksittäin tai huiskilomaisena ryhmänä, pystyjä.
Lehdet
Vastakkain, ruodillisia. Lapa vaaleanvihreä–kellanvihreä, kolmi- tai joskus useampiliuskainen, liuskat suikeita, hammaslaitaisia, hampaat lehden kärkeä kohti kaartuvia.
Hedelmä
4-särmäinen, alaspäin sukasreunainen, kiiltävä, punaruskehtava, 3–5,5 mm pitkä pähkylä, jonka päässä 2 väkäsellistä otaa.
Kasvupaikka
Järvenrannat, jokivarret, luhdat, allikot, lätäköt.
Kukinta
Elo–syyskuu.

Säderusokki leviää uusille kasvupaikoille useimmiten kelluvien siementensä avulla. Pähkylähedelmien kärjessä on kuitenkin myös väkäsekkäitä otia takertumista varten, kuten lajin kasvupaikoilla syyskesällä harhautuva kulkija saa todeta irrotellessaan pähkylöitä vaatteistaan. Alun perin nämä pienoisharppuunat on suunnattu eläinten pintaan. Vesilintujen rasvattuun höyhenpeitteeseen ne takertuvat huonosti, eikä kosteikoissa nykyään juurikaan liiku levittäjiksi soveltuvia nelijalkaisia. Tilanne on kuitenkin ollut toinen vielä esihistoriallisena aikana, jolloin rannoilla laidunsivat alkuhärkien, villihevosten, jättiläishirvien ja muiden muinaiseläinten laumat. Ihminen hävitti rusokin kyyditsijät, mutta on kasvi hyötynytkin ihmisen toiminnasta: venevalkamien perustaminen rannoille, rantapeltojen raivaaminen ja vesistöjen säännöstely ovat tuoneet lajille uusia kasvupaikkoja. Säderusokki onkin hakeutunut luonnonkasvupaikoiltaan myös asutuksen lähelle.

Säderusokki on kohtalaisen yleinen Suomen eteläpuoliskolla, muualla se kasvaa vain siellä täällä. Sen esiintyminen on kuitenkin kaikkialla oikullista: sateisina kesinä laji saattaa kadota lähes olemattomiin, kuivina ja lämpiminä kesinä rantalietteen paljastuessa laajalti veden alta se runsastuu voimakkaasti. Säderusokin seurana liejusärkillä kasvaa monia muitakin yksivuotisia kulkureita, joiden kannanvaihtelu on luonnostaan suuri.

Säderusokki on jokseenkin samannäköistä sukulaistaan tummarusokkia (B. tripartita) selkeämmin rantakasvi. Lehdiltään se on lähempänä kellanvihreää, tummarusokki on selvästi tummanvihreä. Tummarusokilla on myös vähemmän uloimpia, terälehtimäisiä kehtosuomuja, vain 5–9. Säderusokin pähkylä on kiiltävä ja otineen 5–7 mm pitkä, kun tummarusokilla se on himmeä ja n. 10 mm pitkä. Säderusokki ja tummarusokki voivat kuitenkin risteytyä keskenään.

Grönskära

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art