Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Varret 2-vuotisia, kuolevat kukinnan jälkeen. Juurakollinen.
Korkeus
10–35 cm. Rönsyt jopa useita metriä pitkiä. Varsi karhea, harvakseen hentopiikkinen.
Kukka
Teriö säteittäinen, valkeahko, terälehtiä tav. 5, kapeita, 3–5 mm pitkiä. Verholehtiä 5. Heteitä paljon. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto 3–15-kukkainen huiskilo.
Lehdet
Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa sormilehdykkäinen, 3-lehdykkäinen. Lehdykät puikeita–soikeita, päätölehdykkä ruodillinen, sivulehdykät epäsymmetrisiä, kaikki lehdykät toissahalaitaisia.
Hedelmä
Kirkkaanpunainen, kiiltävä, hapahko kerrannaisluumarja.
Kasvupaikka
Lehdot, tuoreet kangasmetsät, harjut, kallioiset ja kiviset rinnemetsät, niityt, pientareet.
Kukinta
Kesäkuu.

Lillukan sukulaisiin kuuluu monia arvostettuja ja taloudellisesti tärkeitä marjakasveja. Lillukka marjoo usein niin niukasti, että harva vaivautuu keräämään marjoja, vaikka ne ovatkin mehukkaita ja raikkaan makuisia. Metsän nisäkkäät ja linnut syövät marjoja ja levittävät kasvin siemeniä, mutta suvullinen lisääntyminen on silti harvinaista. Lillukka leviää kuitenkin erittäin tehokkaasti kasvullisesti: kasvin tyveltä kasvavat juurehtivat rönsyt ovat sanonnasta kuuluisia lillukanvarsia, joihin kulkija (tai puhuja) voi takertua. Yhdessä kesässä rönsy voi kasvaa jopa 3,5 metriä ja yhden yksilön rönsyjen yhteispituus voi olla jopa 40 metriä. Rönsyt juurtuvat loppukesästä ja tytäryksilöt itsenäistyvät, kun yhteys emokasviin katkeaa rönsyn lakastuessa. Lillukka on kuivien kankaiden indikaattorilaji, mutta se menestyy monenlaisissa kosteahkoissa ja vähintään keskiravinteisissa metsissä, sillä rönsyillään yksi kasviyksilö voi ylittää tai kiertää epäsuotuisat pienympäristöt. Lillukka hyötyy ihmisen toiminnasta, sillä harvennusten ja hakkuiden myötä valo lisääntyy, kasvustot tihenevät ja laajenevat sekä marjominen paranee.

Lillukka risteytyy himoitun lähisukulaisensa mesimarjan (R. arcticus) kanssa. Risteymä, mesilillukka (Rubus x castoreus, synonyymi R. arcticus x saxatilis) on aika lailla mesimarjan näköinen, mutta kasvaa rehevämmin ja kukkii koreammin – mutta marjoja kantamatta. Lillukan puolelta se on perinyt taipumuksen rönsyilyyn ja saattaa kasvuttomasti muodostaa laajoja kasvustoja.

Siperianlillukka

Rubus humulifolius

Suomen luonnonkasveihin lukeutuu (paremminkin lukeutui) toinenkin lillukkalaji, matalakasvuista lillukkaa muistuttava siperianlillukka. Sen lehdet eivät kuitenkaan tarkemmin katsottuna ole lillukan tapaan lehdykkäiset vaan 3–5-liuskaiset, hieman humalanlehtiä muistuttavat. Siltä puuttuvat myös lillukalle luonteenomaiset pintarönsyt. Lajin ainoa tunnettu suomalainen kasvupaikka Jyväskylässä jäi rakentamisen jalkoihin 1950-luvulla, mutta kasvi saatiin pelastettua viljelyyn. Siperianlillukkaa on koetettu palauttaa takaisin luontoon alkuperäisen kasvupaikan lähituntumaan vaihtelevalla menestyksellä. Lajin kotimainen kanta on onneksi turvassa kasvitieteellisissä puutarhoissa.

Stenbär

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art