Tieteellinen nimi aiemmin
Clethrionomys glareolus
Samannäköisiä lajeja
Harmaakuvemyyrä, Kenttämyyrät, Lapinmyyrä, Metsäsopuli, Peltomyyrä, Punamyyrä
Koko
Pieni myyrä. Kallo 2–2,5 cm, pää ja ruumis 8–13 cm, häntä 3,5–7 cm (noin puolet pään ja ruumiin yhteispituudesta), paino 15–40 g.
Yleiskuvaus
Pyöreähkö ruumis, lyhyet jalat. Selkäpuolelta punaruskea, harmaat kupeet, vatsapuolelta hopeisen harmaanvalkea, väriraja selvä. Pyöreähkö pää ja kuono, pienet silmät, pyöreät korvat pään sivuilla taaksepäin suuntautuneet. Häntä pitkähkö (noin puolet ruumiin pituudesta), päältä musta, alta vaalea.
Liikkuminen
Kävelee, juoksee, kaivaa. On myös hyvä kiipeilijä.
Jäljet
Etukäpälä 9 × 7 mm, neljä varvasta; takakäpälä 13 × 13 mm, viisi varvasta. Viisi anturaa etukäpälissä, kuusi takakäpälissä. Jälkijonossa askelväli noin 8 cm kävellessä, loikkiessa jopa 15 cm. Häntä jättää lumeen selvän jäljen.
Pesä
Pallomainen pesä lehdistä, sammalista, heinistä ja lintujen sulista 2–10 cm maanpinnan alla, mutta joskus myös puunjuuristossa tai puupinojen alla. Pesän ympärillä usein tunneliverkosto.
Lisääntyminen
Vuodessa 2–4 pesuetta, niissä 3–9 poikasta, syntyvät sokeina ja karvattomina, paino n. 2 g. Itsenäistyvät kolmiviikkoisina, sukukypsyys 45–60 päivän ikäisinä (naaraat kuukautta aiemmin kuin koiraat).
Äänet
Erilaisia vikiseviä ja kitiseviä ääniä etenkin parittelun ja aggresiivisten kohtaamisten yhteydessä. Poikaset voivat vikistä pesässä.
Ravinto
Pääasiassa kasvinsyöjä, syö monenlaista kasviravintoa: metsäkasvien vihreitä lehtiä, silmuja, varsia, norkkoja, kukkia, marjoja, hedelmiä, siemeniä, pähkinöitä. Pieniä määriä juuria, sieniä ja selkärangattomia.
Syömäjäljet
Voi varastoida ruokaa käytäväkammioihin syksyllä ja talvella. Jyrsii elävien puiden kuorta, jyrsimisjälkiä ei voi erottaa muiden myyrien aiheuttamista. Myös käpysyönnöksiä. Etelä-Suomessa pähkinäpensaan avatut pähkinät ovat tyypillisiä: pähkinässä pyöreä reikä, mutta ei näkyviä hampaanjälkiä. (Myös metsähiiri avaa pähkinöitä, mutta sen käsittelyn jäljiltä pähkinään ulkopintaan jää hampaanjälkiä.) Ruokailupaikoilta voi löytyä runsaasti avattuja pähkinöitä.
Jätökset
Lieriömäinen, 3–4 mm paksu papana, ohuempi kuin metsähiiren, yleensä mustanruskea (peltomyyrän jätökset ovat luonteenomaisesti vihertäviä). Papanoita siellä täällä myyrän kulkupaikoilla, mutta esimerkiksi pesän läheisyydessä kasaantumia.

Metsämyyrää tavataan koko Suomessa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta. Laji onkin Suomen runsaslukuisin nisäkäs (lukumääräksi arvioitu 300 miljoonaa). Lajia tavataan yleisimmin metsissä, metsien ja soiden reunoilla ja hakkuuaukeilla. Sitä tavataan myös puutarhoissa. Tiheä aluskasvillisuus on oleellinen kaikissa elinympäristöissä. Talvisin metsämyyrää voi tavata myös sisätiloista esim. ulkorakennuksista ja ullakoilta. Metsämyyrä on aktiivinen läpi vuoden ja kaikkina vuorokauden aikoina, aktiivisimmillaan kesällä aamu- ja iltahämärissä. Metsämyyrän elinpiirin koko vaihtelee huomattavasti (300–7000 m²) ympäristön, vuodenajan ja sukupuolen mukaan. Kannanvaihtelut ovat suuria, yleensä 4–5 vuoden jaksoissa.

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art