Kasvumuoto ja korkeus
Kaksikotinen pensas tai pieni puu. 2–6 m.
Kukka
Hede- ja emikukat eri yksilöissä. Emikasvit Suomessa harvinaisia. Kukat norkkoina. Norkkokukinnot nuokkuvia, karvaisia, 3–4 cm pitkiä. Norkkoperät pitkiä, lehdellisiä. Yksittäinen kukka pieni, kehätön, norkkosuomun hangassa. Norkkosuomu tyvestä tiheäkarvainen. Hedenorkot kirkkaan keltaisia, heteitä 3 (pajuissa yleensä 2), palhot tyveltä karvaisia. Eminorkot vaalean vihreitä, yhdislehtinen emiö lyhytvartaloinen, 2-luottinen.
Lehdet
Kierteisesti, lyhytruotisia, korvakkeellisia. Korvakkeet isoja, herttamaisia, pitkään säilyviä. Lehtilapa 6–8 cm, suikea, pyöreähkötyvinen, nystyhampainen, päältä kalju, kiiltävä, tummanvihreä, alta vaalean harmaanvihreä, nuorena karvainen, korkosuoninen, suonipareja 12–15.
Silmut
Kierteisesti. Yhdyssuomuisia, 2–6 mm pitkiä, kaljuja.
Hedelmä
2-liuskaisesti avautuva kalju kota, sisällä paljon kapeita, teräväkärkisiä ja lenninhaivenisia siemeniä.
Kasvupaikka
Jokien rannat, myös koristepensas.
Kukinta
Kesäkuu. Kukkii lehtien jo puhjettua.
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä.

Pajut ovat kaksikotisia puita pensaita tai varpuja. Useimmat lajit suosivat hyönteispölytystä, mutta voivat olla myös tuulipölytteisiä. Silmut ovat yksisuomuisia, lehdet ehyitä, yleensä korvakkeellisia ja kukinnot kokonaisena varisevia norkkoja. Monet pajulajit risteytyvät keskenään. Jokipajun ja koripajun (S. viminalis) risteymä tunnetaan nimellä vakkapaju. Pajuja arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti noin 400 lajia ja lisäksi vielä risteymät ja jalostetut puutarhalajikkeet. Pajuja on kaikissa maanosissa lukuun ottamatta Australiaa ja Etelämannerta. Suomessa luonnonvaraisia pajulajeja on liki 30. Pajut muistuttavat rakenteeltaan monessa suhteessa samaan heimoon kuuluvia poppeleita (Populus spp.). Poppelien suku on hyvin vanha. Yhteneväisyyttä on niin paljon, että pajujen arvellaan kehittyneen poppelien tapaisista kantamuodoista. Eniten samantapaisia piirteitä poppeleiden kanssa on jo tertiäärikaudella esiintyneillä moniheteisillä pajuilla, joihin kuuluu 5-heteinen halava. Sen tieteellinen lajiepiteetti pentandra viittaa kreikan kielen lukuun 5 (penta). Jokipajun lajiepiteetti triandra kertoo että heteitä on 3. Kaksiheteiset, kehittyneemmät pajut näyttävät yleistyneen vasta jääkauden jälkeen. Halavaa ja jokipajua lukuun ottamatta Suomen pajut kuuluvat tähän uudempaan, 2-heteiseen ryhmään.

Luonnonvaraista jokipajua tapaa parhaiten Tornion- ja Kemijoen varrelta noin 100 km:n etäisyydelle jokien alkujuoksuista. Suomessa tavattavat luonnonvaraiset jokipajut ovat yleensä hedekasveja. Etelä-Suomessa jokipajua ja risteymiä viljellään pajutiloilla energiapajuksi ja myös punontatarkoituksiin. Risteymä vakkapaju (S. triandra x viminalis, myös Salix x mollissima) on luonnonvaraisena harvinainen, puutarha- ja punontatarkoituksiin viljelty pensas, josta meillä tavataan vain emikasveja.

Taxonomi

Klass

Ordning

Familj

Släkte

Art