Ryhmän lajit: Konnanleinikki (R. sceleratus)
Sammakonleinikki (R. reptabundus)

Kasvumuoto

1-vuotinen ruoho.
Korkeus

10–40 cm. Varsi yleensä pysty, paksuhko, ontto, runsashaarainen, ei nivelistä juurehtiva (vertaa rantaleinikki, R. reptans ja ojaleinikki, R. flammula), uurteinen, kalju tai yläosasta karvainen.
Kukka

Teriö säteittäinen, vaalean- tai vihreänkeltainen, 6–10 mm leveä; terälehtiä 5, noin verholehtien pituisia. Verholehtiä 5, taakäänteisiä, kalvolaitaisia, karvaisia. Kukkapohjus karvainen, hedelmävaiheessa erityisen korkea. Heteitä monta. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto yleensä harsu, runsaskukkainen viuhko.
Lehdet

Kierteisesti, tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehdet ruodillisia–ruodittomia. Tyvilehtien lapa munuaismainen, möyheä, kalju, kiiltävä, leveän suippotyvinen–herttatyvinen, 3-liuskainen, liuskat edelleen 2–3-liuskaisia–hampaisia. Varsilehtien lapa 3-liuskainen, liuskat kapeita, ylimpien lapa liuskaton, tasasoukan suikea, ehytlaitainen.
Hedelmä

Soikea, kalju, ryppyinen, 0,7–1,2 mm pitkä pähkylä, kärjessä lyhyt (0,05–0,15 mm), suora ota. Pähkylöitä useita yhdessä.
Kasvupaikka

Märät maat tai matalat vedet, allikot, ojat, lätäköt, lintuluotojen kalliolammikot, laidunrannat, navettojen liepeet, lanta-altaat, likavesien purkupaikat, kaatopaikat.
Kukinta

Kesä–syyskuu.

Konnanleinikki on useimmista leinikeistämme poiketen yksivuotinen. Typpipitoista alustaa rakastavan lajin alkuperäisiä kasvupaikkoja lienevät lounaissaariston lintuluotojen lokinlannan rehevöittämät kalliolammikot, rannikolle ajautuneen rakkolevän muodostamat hauruvallit ja rehevien jokisuiden liejuiset tulvasärkät. Vähitellen laji on vallannut Suomea yli vyötärön mitan, hakeutuen ihmisvaikutteisille kasvupaikoille viemäriojien varsille ja karjapihojen lantavesilätäköihin.

Konnanleinikki on myrkyllisin leinikkimme. Se sisältää runsaasti sukunsa nimikkoglykosidia, ranunkuliinia. Leinikkimyrkytyksen ensimmäisiä oireita ovat ruuansulatushäiriöt; elimistöön imeytynyt myrkky aiheuttaa huimausta ja kouristuksia, suuret annokset voivat johtaa hengityksen ja verenkierron pysähtymiseen. Leinikit maistuvat niin ihmisen kuin karjankin suussa pahalta, joten konnanleinikki saa yleensä kasvaa rauhassa.

Konnanleinikin sisältämä ranunkuliini voi aiheuttaa pahojakin iho-oireita. Ennen nykyaikaista sosiaalihuoltoa kerjäläisten kerrotaan tehostaneen säälittävää ulkomuotoaan polttamalla konnanleinikin versoilla kasvoihinsa rakkuloita ja haavoja. Samalla keinolla on tiettävästi yritetty keplotella myös vapautusta varusmiespalveluksesta. Konnanleinikkiä ei kuitenkaan ole omistettu lurjuksille eikä roistoille – konna tarkoittaa lajinimen yhteydessä sammakkoa, sillä laji viihtyy sammakkoeläinten suosimilla märillä paikoilla niin kuin sammakonleinikkikin.

Sammakonleinikki

Ranunculus reptabundus

Harvinainen, silmälläpidettäväksi määritelty sammakonleinikki muistuttaa kovasti konnaleinikkiä, mutta on jonkin verran pienempi ja rennompi. Molemmat ovat yksivuotisia, sammakonleinikki kuitenkin usein ylitalvinen. Sammakonleinkin hedelmystö ei ole niin pitkulainen kuin konnanleinikillä ja sen ylimmät varsilehdet ovat leveämpiä. Yhteisillä paikoilla lajit voivat risteytyä. Yhdessä konnanleinikin kanssa sammakonleinikki muodostaa konnanleinikkiryhmän (R. sceleratus -ryhmä).

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Tiggarranunkel

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art