Koko

Pieni nisäkäs. Pää 4–6 cm, pää ja ruumis 18–26 cm, häntä n. 2–3 cm, paino 0,3–1,5 kg. Painavimmillaan syksyllä, keveimmillään talvihorroksen jälkeen.
Yleiskuvaus

Pohjois-Euroopan ainoa nisäkäs, jolla on piikikäs iho. Karvojen sijaan ihoa peittävät terävät piikit, vain naama ja vatsa ovat piikittömiä. Selässä on 3.000–6.000 piikkiä, jotka ovat mustia tai ruskeita, valkokärkisiä ja -tyvisiä, 2–3 cm pitkiä. Leveä kulmikas pää, suippeneva kuono, Etumaiset etuhampaat suuret, takimmaiset poskihampaat leveät, tylppäpiikkiset; pienet silmät, pienet pyöreät korvat. Lyhyt häntä, lyhyet jalat. Uhattuna vetäytyy piikkipanssarinsa suojaan, jolloin ahdistelijan on vaikea päästä siilin pehmeisiin osiin käsiksi. Voi elää 4–7-vuotiaaksi.
Liikkuminen

Kävelee tai juoksee, liikkuminen usein nykäyksittäistä, pysähtyy usein haistelemaan ilmaa.
Jäljet

Etujalkojen 25 mm, takajalkojen 28 mm pitkät ja suunnilleen yhtä leveät. Jäljissä erottuu 5 varpaan painaumaa, kun rotan, oravan ja vesimyyrän samankokoisissa jäljissä on 4 varvasta. Piikeistä voi jäädä jäljet jälkijonon sivuille.
Pesä

Kupolimainen rakenne tiukasti pakatuista kasviaineksista, 30–60 cm. Pesiä voi olla 2–3; vahvat säänkestävät talvipesät, ja suuret lisääntymispesät. Siili kätkee pesänsä luonnostaan tiheään kasvillisuuteen, puun juuristoon tai lehtikasoihin. Siileille voi myös varta vasten rakentaa niille sopivia pesälaatikoita.
Lisääntyminen

Kummallakin sukupuolella voi olla useita parittelukumppaneita. 1–2 pesuetta vuodessa, poikasia tavallisesti 4–6, syntyvät noin 33 vrk kantoajan jälkeen sokeina ja vain 10–25 g painoisina. Piikit kehittyvät melko nopeasti. Poikaset jättävät pesän runsaan kolmen viikon iässä. Sukukypsiä 1-vuotiaana, mihin ikään noin puolet poikasista selviytyy. Siili voi saavuttaa 7 vuoden iän.
Äänet

Tavallisesti hiljainen, tuhisee etsiessään ruokaa, paritellessaan äänekkäämpi.
Ravinto

Kaikkiruokainen. Suosii etenkin maaselkärangattomia, mutta voi syödä myös sammakoita, sisiliskoja, käärmeitä, pikkunisäkkäiden poikasia ja linnunmunia. Syö myös kasviruokaa, mm. vihanneksia ja marjoja. Siilille ei saa tarjota maitoa, leipää, pullaa, makkaroita eikä muitakaan suolaisia tai mausteisia valmisruokia. Myöskään raaka kala ei nykytiedon mukaan ole suositeltavaa (suolaton, kypsennetty sopii).
Jätökset

Lieriömäinen, 15–30 × 5–10 mm, toisesta päästä terävä papana, kiinteä, tumman harmaanmusta. Usein kovakuoriaisten kitiinikuorten osia näkyvissä.
Uhanalaisuus

Rauhoitettu.

1900-luvun alussa siiliä tuli Suomeen Virosta ja Ruotsista ihmisten tuomina, koska siilien luultiin pitävä hiiri- ja rottakantoja kurissa. Vielä 1800-luvulla siili oli maassamme hyvin harvinainen. Nykyään siili esiintyy maamme eteläpuoliskolla, ja ihmiset ovat vieneet sitä pohjoisemmaksikin. Ajoittain ja paikoittain lajia tavataan myös Lapissa. Siilit viihtyvät monenlaisissa ympäristöissä, kunhan ne eivät ole liian avoimia ja niistä löytyy suojapaikkoja, pöheikköjä, risukasoja, pensaikkoja. Laji viihtyy maaseudulla, puutarhoissa, metsänreunoissa, kaupunkien puistoissa ja hautausmailla. Suomailla ja havumetsissä sitä tapaa harvemmin. Siilin elinpiirin koko uusimpien tutkimusten mukaan on koirailla keskimäärin noin 100 ja naarailla 55 ha. Levinneisyyden pohjoisraja määräytyy talven pituuden ja selkärangattomien saaliseläinten saatavuuden mukaan. Siili on enimmäkseen yöeläin. Se on talvihorroksessa tavallisesti lokakuulta huhti–toukokuulle, riippuen talvilämpötilasta ja maantieteellisestä sijainnista. Horroksen aikana ruumiinlämpötila laskee +2–+4 C:een. Siilit joutuvat usein liikenteen uhreiksi. Siili on Uudenmaan maakuntaeläin.

Taxonomi

Ordning

Familj

Släkte

Art