Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho.
Korkeus

30–60 cm. Varsi harvaan lyhyt- ja karkeahkokarvainen, tahmea.
Kukka

Teriö säteittäinen, ruusun–violetinpunainen, 2,5–4 cm leveä; terälehtiä 5, syvään 4-liuskaisia. Lisäteriö pieni. Verhiö 5-liuskainen, tummanpunaruskeajuovainen. Heteitä tav. 10. Emiö yhdislehtinen, 5-vartaloinen, 5-luottinen. Kukinto harsu viuhko.
Lehdet

Vastakkain, tyvilehdet ruodillisia, varsilehdet ruodittomia. Tyvilehtien lapa kapean vastapuikea, varsilehtien kapeansuikea–pitkulainen, ehytlaitainen.
Hedelmä

Vihertävä, 5-liuskaisesti aukeava, 8–13 mm pitkä kota.
Kasvupaikka

Lähteikköpinnat, lähdekorvet, rannat, kosteat rantaniityt, tien- ja pellonojat, heinäpellot.
Kukinta

Kesä–heinäkuu.

Nimensä käenkukka lienee saanut varsillaan usein esiintyvästä vaahdosta, jonka uskottiin olevan käen sylkeä. Toisaalta sitä sanottiin myös käärmeensyljeksi ja käärmeenkukkaa käytettiin käenkukan toisintonimenä. Tosiasiassa vaahdon on erittänyt pieni sylkikaskas muniensa ja toukkiensa suojaksi.

Käenkukka on jokseenkin yleinen vain Etelä-Suomen lähteiköissä, lähdekorvissa ja kosteilla niityillä. Keski-Suomessa sitä on vain paikoin ja levinneisyyden pohjoisraja tulee vastaan jossain Tornion seuduilla. Maatalouden myötä käenkukka levisi ihmisen elinpiiriin: metsälaitumet, ranta- ja suoniityt sekä peltojen avo-ojat moninkertaistivat käenkukan kasvupaikkojen määrän. Maatalouden muutokset ovat olleet sille kohtalokkaita ja käenkukka on harvinaistunut. Alkukesän kukinta-aikaan käenkukkaa ei voi sivuuttaa, mutta kukinnan jälkeen versoja voi olla vaikea löytää muun niittykasvillisuuden joukosta. Usein kasvustot ovat pieniä, mutta vielä paikoin tapaa jopa aarien kokoisia käenkukka-aloja. Kukinta-ajan loistossaan iso käenkukkakasvusto lienee luontomme sykähdyttävimpiä näkyjä. Puutarhassa kasvatettuna käenkukasta kehittyy runsaasti kukkiva, näyttävä perenna. Siitä on kehitetty myös puutarhalajikkeita, joista osa tosin on ilmastossamme hieman talvenarkoja. Käenkukan kauneus houkuttelee mainiosti hyönteisiä: etenkin alkukesästä lentävät päiväperhoset ja mesipistiäiset tulevat sankoin joukoin käenkukan luo, mutta myös kukkakärpäset osallistuvat sen kukkien pölyttämiseen.

Käenkukan ja mäkitervakon (Silene viscaria) versot muistuttavat toisiaan siinä määrin, että molemmat on toisinaan luettu käenkukan sukuun. Molemmilla on kapealehtiset, jäykät ja jokseenkin kaljut varret, jotka ovat nivelten alapuolelta tahmeat. Kukinta-aikaan yhdennäköisyys ei ole niin ilmeinen, sillä huomio kiinnittyy ennen muuta käenkukan risareunaisiin terälehtiin. Koristekasveina kasvatettavia suvun lajeja, kuten monen suomalaistalon seinustalla kasvavaa palavaarakkautta (L. chalcedonica) käenkukka ei sen sijaan muistuta.

Gökblomster

Taxonomi

Klass

Ordning

Familj

Släkte

Art