Dictyosiphon foeniculaceus

Takkulevä

Stictyosiphon tortilis

Koko
5–30 cm
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Ruskoleviin (Phaeophyta) kuuluva leveäpartalevä on runsaasti haaroittunut, kellertävän- tai tummanruskea levä. Sillä on selkeä kuorisolujen peittämä keskiranka, joka on vuorottelevasti ja vastakkaisesti haarova. Sama koskee 2. ja 3. asteen haarojaa. Sekovarsi on 0,5–1 mm leveä. Nuorena levä on vaalea ja hento, syksyllä usein tumma, karkea ja kihara. Leveäpartalevä on helposti sekoitettavissa takkulevään. Mikroskoopilla voidaan nähdä, että leveäpartalevän pienistä, epäjärjestyksessä olevista soluista rakentuva sekovarsi on värittömien karvojen peitossa ja haarojen kärjet päättyvät pieneen, pyöreään kärkisoluun. Takkulevän haarat päättyvät pitkään karvaan ja solut ovat säännöllisesti järjestäytyneitä ja litteän neliömäisiä. Molemmilla lajeilla sekovarsi on vaihtelevasti kuorisolujen peittämä sekä epäsäännöllisesti ja tiheään haarautunut, leveäpartalevällä ehkä aavistuksen verran enemmän.
Levinneisyys ja elinympäristö
Leveäpartalevää tavataan yleisenä Etelä-Itämereltä Suomenlahdelle ja Ahvenanmerelle, Pohjanlahdella vain paikallisesti ravinteikkaimmilla rannikkoalueilla. Takkulevää tavataan melko yleisenä Itämeressä, mutta Perämereltä se puuttuu. Molemmat lajit ovat mereisiä ja kasvavat tiheinä kasvustoina kivien tai rakkolevän päällä litoraalissa aina 8 m syvyyteen saakka.
Lisääntyminen
Molemmat levät ovat pääosin yksivuotisia eläen keväästä syksyyn. Jäiltä säästyneet yksilöt voivat tosin jatkaa kasvuaan seuraavana kesänä. Mikroskooppisen pienet suvulliset muodot päästävät sukusolunsa veteen keväällä, itiöiden yhteensulautuminen tuottaa kesällä näkyvät ja syksyllä kuolevat suvuttomat kasvustot.

→ Takkulevän levinneisyystietoa (GBIF)

Taxonomi

Klass

Ordning

Familj

Släkte

Art