Kasvumuoto

1- tai 2-vuotinen ruoho.
Korkeus

30–80 cm. Varsi vähähaarainen, etenkin tyveltä selvästi karheakarvainen.
Kukka

Teriö säteittäinen, keltainen, n. 0,5 cm leveä; terälehtiä 4, n. 5 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä tav. 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
Lehdet

Kierteisesti. Lapa syvään pariliuskainen, liuskat hammaslaitaiset, päätöliuska iso, kolmiomainen.
Hedelmä

Monisiemeninen, pitkittäin aukeava, 2–3 cm pitkä, hoikka, liereä, jäykkä, siirottava, hieman ylöskaartuva litu, jonka kärjessä n. 0,5 mm pitkä ota. Lituperä 5–10 mm pitkä.
Kasvupaikka

Myllyt, rautatiet, satamat, teollisuusalueet, joutomaat, kaatopaikat, joskus pellot.
Kukinta

Heinä–syyskuu.

Karvapernaruohoa tavataan maassamme pääasiassa lastauspaikoilla, satamissa, radanvarsilla ja muilla alueilla, joissa ihmisen vaikutus on tuntuvaa ja liikenne vilkasta. Karvapernaruohon alkuperäinen levinneisyysalue kattaa Kaakkois-Euroopan, Etu-Aasian ja Etelä-Siperian. Meille se on levinnyt venäläisen viljan ja rehun mukana. Karvapernaruohoa on tavattu maastamme jo toistasataa vuotta, aina Rovaniemeä ja Sodankylää myöten. Useimmat esiintymät ovat kuitenkin jääneet lyhytikäisiksi. Paikoin Etelä-Suomea laji on kuitenkin onnistunut kotiutumaan. Ja vaikka se on alun perin selvästi sopeutunut mantereiseen ilmastoon, meillä sitä tavataan aivan rannikollakin. Karvapernaruoho ei ole nimestä huolimatta aina karvainen: siitä tunnetaan myös kalju muoto (var. glaberrinum). Myös tämä muoto saattaisi päätyä meille luontaisilta sijoiltaan Etu-Aasiasta liikenteen tai muun ihmistoiminnan mukana.

Monet pernaruoholajit ovat ihmisen avulla levittäytyneet paljon alkuperäistä levinneisyysaluettaan laajemmalle. Rohtopernaruoho (S. officinale) on jo kauan kuulunut kasvistoomme, muut pernaruohot ovat tuoreempia tulokkaita tai pääasiallisesti satunnaiskasveja. Pernaruohojen melko suureen sukuun luokiteltiin aiemmin yksi Pohjolassa hyvin harvinaisena kasvanut laji. Kyseessä on Itämeren suurilla saarilla (esim. Öölannissa) kasvava matalapernaruoho, joka uudempien tutkimusten mukaan ei olekaan pernaruoholaji, vaan kuuluu sinappikaalien sukuun, ja sen nykyinen tieteellinen nimi onkin Erucastrum supinum, ei Sisymbrium supinum. Tämän Ruotsissa rauhoitetun, Suomessa vain satunnaisesti (jos ollenkaan) tavattavan lajin suomalainen nimi on sukuvaihdon jälkeen pikkukaalisinappi.

Jäykkäpernaruoho & Idänpernaruoho

Sisymbrium strictissimum & Sisymbrium orientale

Suomessa tavataan muutamia muitakin pernaruohoja, kuten unkarinpernaruoho ja rohtopernaruoho (niillä omat sivut) sekä satunnaisina vielä jäykkäpernaruoho, idänpernaruoho ja volganpernaruoho (S. volgense).

→ Jäykkäpernaruohon levinneisyyskartta

→ Idänpernaruohon levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Taxonomi

Ordning

Familj

Tribus

Släkte

Art