Syötävyys
*** – erinomainen ruokasieni, Ruokaviraston suosittelema
Näköislajit
herkkutatti, männynherkkutatti, sappitatti
Lakki
8–30 cm leveä, hyvin kookas, tukeva, kupera, paksumaltoinen mutta ohutreunainen, hienonukkainen, epätasainen, kuivalla säällä ruutumaiseksi halkeileva. Vaaleanruskea tai harmaanruskehtava. Pillistö aluksi melkein valkoinen, kellertyy vanhetessaan, lopuksi vihreänkeltainen. Pillit pieniä, ympyräsuisia.
Jalka
Lyhyehkö (8–12 cm), tasapaksu (2–6 cm) tai tyveä kohti pullistuva. Lakin värisellä pohjalla tyveen asti jatkuva vaalea verkkokuvio.
Malto
Pysyvästi myös lakin pintakelmun alta valkoista. Aluksi kovaa, pehmenee iän myötä. Jalan malto pehmeämpää ja muuttuu vanhemmiten hohkaiseksi.
Itiöpölyn väri
Oliivinruskea, kellertävä.
Maku
Miellyttävä.
Haju
Miellyttävä.
Kasvupaikka
Tammimetsät, lehdot, puistot. Tammen, pyökin ja pähkinäpensaan juurisieni. Hemi- ja eteläboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Elo–syyskuu.
Säilöntä
Kuivaus, pakastus.
Värjäys
Kellanruskeita ja oransseja sävyjä.

Tammenherkkutatin toinen nimi Keski-Euroopassa on kesäherkkutatti, jonka nimen se on ansainnut aikaisesta satokaudestaan, jopa jo touko–kesäkuussa. Meillä Suomessa tammenherkkutatin sato sijoittuu kuitenkin vasta elo–syyskuulle ja lajia tavataan lähinnä Lounais-Suomen tammimetsissä, mutta istutettujen tammien luona Pirkanmaalla asti.

Käyttöominaisuuksiltaan tammenherkkutatti on verrattavissa herkkutattiin (B. edulis) ja männynherkkutattiin (B. pinophilus) sopien loistavasti ruokaan kuin ruokaan sellaisenaan tai vaikkapa paistettuna. Kaikilla herkkutattilajeilla ravintoarvot ovat korkeat; valkuaisaineita, B-ryhmän vitamiineja ja C-vitamiinia niissä on enemmän kuin muissa ruokasienissä.

Tammenherkkutatin saattaa sekoittaa mainittujen herkku- ja männynherkkutattien lisäksi sappitattiin (Tylopilus felleus), joka on pahanmakuinen, joskaan ei myrkyllinen, mutta se pilaa koko sienistä tehdyn aterian. Kaikkien herkkutattilajien jaloissa on vaalea verkkokuvio tummemmalla pohjalla; sappitatin jalassa on tumma verkkokuvio vaaleammalla pohjalla. Tammenherkkutatin lähilajiksi on mainittu tieteelle vielä tarkasti määrittelemätön tattilaji, lehtoherkkutatti (Boletus aff. reticulatus), joka kasvaa tammen ja lehmuksen seurassa. Sen jalan verkkokuviointi on osaksi tummaa.

Tammenherkkutatti on myös toukkien suurta herkkua, ja nuoretkin tatit voivat säistä riippuen olla hyvinkin toukkaisia. Ilmojen viilettyä toukkaisuus vähenee. Vanha keino tutkia tatin toukkaisuutta on kopauttaa lakkia muutaman kerran. Täysin toukkainen tatti ei kumise. Muutama toukanreikä ei tee tatista syömäkelvotonta, mutta löysäksi pehmennyt tatti kannattaa suosiolla jättää metsään. Tatinriesa (Hypomyces chrysospermus) loisii herkkutateilla ja tekee ne syötäväksi kelpaamattomiksi. Tatinriesan pilaaman sienen kasvu on häiriintynyt, jalka pullistunut ja koko sieni on valkoisen homemaisen kalvon peitossa. Lopulta sieni muuttuu keltaiseksi ja pahanhajuiseksi. Tällainen tatinriesan vaivaama sieni kelpaa kuitenkin värjäykseen; siitä saa keltaisen eri sävyjä.

Taxonomi

Ordning

Familj

Släkte

Art