Kasvumuoto

Monivuotinen (maanpäälliset osat yksivuotisia), kaksikotinen pensasmainen ruoho. Tiheitä kasvustoja muodostava.
Korkeus

1–2,5 m. Varsi vihreä–punertava, ontto, (‘bambumainen’) yläosasta alkaen haarova, nivelien kohdalta mutkainen.
Kukka

Säteittäinen, noin 5 mm leveä. Valkoisia–vaaleanpunaisia kehälehtiä 5. Heteitä 8. Yhdislehtinen emiö 3-luottinen. Kaksikotinen (hede- ja emikukat eri yksilöissä). Kukat muutaman kukan kiehkuroina, jotka muodostavat terttuja. Kukinto useista tertuista muodostunut lehtihankainen, noin 10 cm korkea viuhko.
Lehdet

Kierteisesti. Lehtilapa lyhytruotinen, leveänpuikea–kolmiomainen, tylppätyvinen, terävä- ja lyhytsuippuinen, ehytlaitainen, kalju, 5–15 cm pitkä.
Hedelmä

Siipipalteinen pähkylä, 3–4 mm, ruskehtava. Harvoin kehittyvä.
Kasvupaikka

Pihat, puutarhat. Koristekasvi ja karkulainen.
Kukinta

Syys–lokakuu.
Haitallisuusluokitus

Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji.

Japanintatar kuului aikaisemmin kiertotattarien sukuun (Fallopia), mutta nykytutkimus on siirtänyt sen jättitattarien (Reynoutria) sukuun. Molemmat kuuluvat tatarkasvien heimoon (Polygonaceae). Tieteellinen heimonimi tulee kreikan kielen sanoista poly (’monta’) ja goni (’polvi’ tai myös ’liitos’) tarkoittaen monipolvista, joka heimon lajien, myös japanintattarenkin varressa näkyy hyvin. Vielä paremmin monipolvisuus näkyy esim. meille tutun pihatattaren (Polygonum aviculare) nivelikkäässä kasvumuodossa.

Itä-Aasiasta kotoisin oleva, nopeakasvuinen japanintatar on meillä koristekasvi, joka saattaa hoitamattomanakin pysytellä pitkään paikoillaan, laajentaa kasvustoaan ja myös karata lähialueille. Lajia voi tavata myös kaatopaikoilla tai muilla alueilla, joihin on siirretty rakennusmaita. Japanintatar, kuten muutkin aasialaiset tattaret, ei meillä Suomessa tuota siemeniä ja leviää vain kasvullisesti, juurivesoina. Oranssinvärinen, jopa ranteenpaksuinen juuri voi sopivassa maaperässä kulkea jopa 3 metrin syvyydessä lähes 10 metrin etäisyydelle.

Sahalinintatar (Jättitatar) & Tarhatatar (Hörtsätatar)

Reynoutria sachalinensis (Fallopia sachalinensis) & Reynoutria x bohemica (Fallopia japonica x sachalinensis, F. x bohemica)

Toinen melko yleinen, meillä viljelty jättitattarien suvun koristetatar on japanintatartakin kookkaampi sahalinintatar. Sen lehdet ovat isompia, jopa 40 cm pitkiä, herttatyvisempiä ja usein punasuonisia. Japanintatar ja sahalinintatar saattavat risteytyä. Risteymälle on annettu nimeksi tarhatatar (hörtsätatar). Sekä sahalinintatar että tarhatatar luokitellaan meillä Suomessa japanintattaren tavoin vakiintuneiksi haitallisiksi vieraslajeiksi.
Vertaa Koenigia -suvun koristetattaret.

→ Sahalinintattarin levinneisyyskartta

→ Tarhatattarin levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art