Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Juurakko hyvin pieni, mukulamainen.
Korkeus
5–10 cm, hedelmävaiheessa jopa 20 cm. Varsi lehdetön, kalju vana.
Kukka
Teriö suppilomainen, vaalean sinipunainen–vaaleanpunainen, keltanieluinen, 10–20 mm leveä, yhdislehtinen, kapeatorvinen, 5-liuskainen, liuskat lovipäisiä. Verhiö kellomainen, selväharjuinen. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto tiivis, 2–3-kukkainen sarja kukkavanan päässä.
Lehdet
Ruusukkeena; ruoti pitkä ja kapea, siipipalteinen. Lapa puikea–pyöreänsoikea, yleensä pyöreätyvinen, ehytlaitainen–epäselvästi hampainen, mehevä, kalju.
Hedelmä
Kapea, 5-liuskaisesti avautuva, verhiötä paljon pitempi, 10–16 mm pitkä kota.
Kasvupaikka
Hiekkaiset ja kivikkoiset merenrantaniityt.
Kukinta
Kesä–heinäkuu.
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä, rauhoitettu koko Suomessa.

Nuokkuesikon esiintymät maassamme ovat rajoittuneet Perämeren rannikkoalueelle. Lajin lähimmät kasvupaikat maamme rajojen tuolla puolen ovat Jäämeren ja Vienanmeren rannoilla. Samanlainen eriskummallinen levinneisyys on kymmenkunnalla muullakin vesi- ja rantakasvilla. Jääkauden jälkeen suuri osa Suomea oli veden peitossa ja hetken aikaa silloisen Perämeren ja Vienanmeren välillä vallitsi vesiyhteys tai ainakin maakannas oli hyvin kapea. Tuolloin Perämeren puolelle levinneet kasvit joutuivat sittemmin maankohoamisen seurauksena eroon sukulaisistaan ja lähtivät kehittymään omaan suuntaansa – meikäläiset nuokkuesikotkin luetaan omaan rotuunsa, joka on nimetty merkittävän oululaisen lääkärin ja kasviharrastajan Paavo Jokelan mukaan muunnokseksi var. jokelae (nykyisin ssp. finmarchica var. jokelae, perämerennuokkuesikko). Ajan mittaan ne saattavat periaatteessa eriytyä riittävästi Jäämeren ja Vienanmeren nuokkuesikoista muodostaakseen oman lajinsa. Muuttolintujen mukana tosin saattaa kulkeutua siemeniä populaatiosta toiseen, mikä tasaa eroja ja ainakin hidastaa lajiutumisprosessia.

Nuokkuesikon sievät violetit kukat koristavat aika ajoin meriveden alle jääviä merenrantaniittyjä. Itämerellä ei esiinny mainittavaa vuorovesi-ilmiötä, mutta ilmanpaineen erot ja tuulet aiheuttavat lyhytaikaisia ja epäsäännöllisiä vaihteluja merenpinnan tasossa. Etenkin voimakkaat ja pitkään jatkuvat etelätuulet saavat veden tulvimaan Perämeren rannoille. Nuokkuesikko on monien muiden pienten rantaniittykasvien tavoin harvinaistunut viime vuosikymmeninä. Tähän on pääsyynä rantalaidunnuksen loppuminen ja siitä seuraava umpeenkasvu. Samanaikaisesti vesien rehevöityminen on hyödyttänyt monia korkeakasvuisia rantakasveja.

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art