Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
10–60 cm. Pysty–koheneva, rento. Varsi kalju, nivelien kohdalta hiukan turvonnut..
Kukka
Säteittäinen–kellomainen, n. 3,5 mm pitkä. Kehässä 5 tyveltä puoleenväliin asti yhdistynyttä vaaleanpunaista–punaista (harvoin valkoista) liuskaa. Heteitä 6. Emiö muodostuu kahdesta yhteenkasvaneesta lehdestä. Tyveltä n. puoleenväliin yhdistyneitä vartaloita 2. Kukinto tiheä tähkä.
Lehdet
Kierteisesti. Lehtilapa lyhytruotinen–ruoditon, suikea–kapeansoikea, 5–10 cm, ehytlaitainen, kalju, päällä iso musta täplä. Korvaketupen laita pitkäkarvainen.
Hedelmä
Kiiltävänmusta, 2–3 mm pitkä, yleensä 3-särmäinmen pähkylä.
Kasvupaikka
Pihat, puutarhat, pellot, joutomaat, ojat, maakasat.
Kukinta
Heinä–syyskuu.

Hanhentatar luokitellaan Suomessa muinaistulokkaaksi eli arkeofyytiksi. Hanhentatarta on käytetty lääkekasvina mm. ripuliin ja erilaisiin tartuntatauteihin. Lehtiä ja nuoria vesoja on syöty salaattina. Hanhentattaren tieteellinen lajinimi maculosa tulee latinan macula sanasta, joka tarkoittaa täplää, ja kuvaa tietysti hanhentattaren lehteä. Hanhentatar muistuttaa kovasti ukontatarta (P. lapathifolia), jolla myös on usein täplä lehden yläpinnalla ja jonka kukat ovat usein vihertäviä, harvemmin punertavia. Ehkä varmin keino erottaa lajit toisistaan on tutkia niiden korvaketuppeja, jotka hanhentattarella ovat pitkäkarvaisia, ukontattarella lyhytkarvaisia. Lisäksi hanhentatteren tähkäperät ovat kaljuja, ukontattaren nystyisiä.

Alkuperäiset ja tulokkaat

Kasvit jaetaan niiden alkuperän perusteella kolmeen luokkaan. Ne ovat ikäjärjestyksessä alkuperäiskasvit, muinaistulokkaat ja uustulokkaat. Suomessa muinaistulokkaiksi luokitellaan kasvilajit, jotka ovat kulkeutuneet maahamme ihmisen myötävaikutuksella esim. laivojen tai sotilaiden mukana ennen 1600-luvun alkupuolta. Muinaistulokkaiden kasvilista käsittää maassamme noin 120 lajia. Uustulokkaita ovat kasvilajit, jotka ovat tulleet maahamme 1600-luvun alun jälkeen. Monia uustulokkaita pidetään Suomen luonnolle vahingollisina niiden aggressiivisen leviämisen vuoksi ’sopimattomille’ alueille; esimerkkeinä lupiini, jättiputket ja jättipalsami, jotka kaikki ovat melko uusia tulokkaita. Ihmisen tahallisesti tai tahattomasti siirtämiä eliölajeja nimitetään nykyisin vieraslajeiksi. EU:n alueella vieraslajeja on noin 11.000, joista reilut 10% luokitellaan haitallisiksi.

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art