Kasvumuoto
1- tai 2-vuotinen ruoho.
Korkeus
5–10 cm. Varsi pysty, tyvestä haarova, haarat pystyjä, kärjestä alaskaartuvia.
Kukka
Teriö säteittäinen, (vihertävän)keltainen, n. 1 cm leveä; terälehtiä viisi, 3–4 mm pitkä. Verholehtiä 5. Heteitä 10. Emiö erilehtinen, emejä 5. Kukinto harsu viuhko.
Lehdet
Kierteisesti, ruodittomia, harvassa. Lapa liereähkö, molemmin puolin litteä, kalju, möyheä, aluksi kellanvihreä, myöhemmin usein punaruskeatäpläinen.
Hedelmä
Monisiemeninen tuppilo, joita 5 yhdessä.
Kasvupaikka
Kalliot, jyrkänteet, mäenrinteet, kedot, muurit, tunturipaljakka.
Kukinta
Kesä–heinäkuu.

Monet Suomen luonnossa kasvavat maksaruohot ovat puutarhoista villiytyneitä koristekasveja, ja alkuperäisten lajiemmekin levinneisyys on muuttunut ihmisten puutarhoihinsa tekemien siirtoistutusten myötä. Lyhytikäinen – yksi- tai korkeintaan kaksivuotinen – kesämaksaruoho ei oikein sovi kalliopuutarhoihin, mutta sen levinneisyys on silti mielenkiintoisen kaksijakoinen.

Kesämaksaruoho kasvaa siellä täällä Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rannikkoalueella sekä Kymenlaaksossa. Sisämaassa esiintymiä on Etelä- ja Pohjois-Hämeessä, Satakunnassa ja Etelä-Savossa. Etelä-Suomen lisäksi laji esiintyy myös Lapissa, Enontekiön suurtuntureiden etelänpuoleisilla rinteillä. Esiintymiä on esimerkiksi Saanalla, Mallalla, Annjaloanjilla ja Saivaaralla. Etelä-Suomessa laji vaatii happaman alustan, mutta pohjoisessa myös kalkkituntureiden rinteet kelpaavat kasvupaikoiksi. Suomen karussa kallioperässä happamia kasvualustoja olisi kyllä koko maassa, mutta kesämaksaruohon levinneisyyden rajat piirtää ennen kaikkea ilmasto.

Kesämaksaruoho on sekä rannikolla että Käsivarressa kostean meri-ilmaston kasvi, sisämaassa suurten järvien luoma mikroilmasto takaa lajin viihtymisen. Usein jo ennen keskikesän poutajaksoja kuoleva ja kovettuva kesämaksaruoho ei sanottavasti ehdi hyödyntää versojensa vettä säästäviä ominaisuuksia – jos niille kosteassa ilmastossa olisi muutenkaan käyttöä. Kesämaksaruohon tapauksessa mehikasviluonne lienee esivanhemmilta peritty ominaisuus, joka on kehityksen kuluessa menettänyt tyystin alkuperäisen merkityksensä.

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art