Kasvumuoto
Monivuotinen varpu. Maavarsi pitkä, suikertava.
Korkeus
10–30 cm. Varsi koheneva, harvahaarainen, puutunut.
Kukka
Teriö ruukkumainen, vaaleanpunainen, 5–8 mm pitkä, yhdislehtinen, matalaan 5-liuskainen. Verholehtiä 5. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto 4–5-kukkainen sarja versojen kärjissä, kukat pitkäperäisiä, nuokkuvia.
Lehdet
Kierteisesti, lyhytruotisia, pystyjä, talvehtivia. Lapa kapeansoikea–tasasoukka, suippokärkinen, nahkea, kalju, päältä tummanvihreä, alta harmaanvalkoinen, laidat ehyet, taakäänteiset.
Hedelmä
Pallomainen, 4 mm pitkä, 5-lokeroinen, pysty kota.
Kasvupaikka
Rämeet, nevat, letot, lammenrantasoistumat.
Kukinta
Kesäkuu.

Suokukka ei ole herättänyt suomalaisissa suuria tunteita, mistä kielivät esimerkiksi varsin koruttomat nimet jänkä-, neva- ja suokanerva: missä suokukka, siellä suo. Kasvitieteen isäksi tituleerattu Carl von Linné sen sijaan ihastui lajiin ja tieteellistä nimeä kehitellessään vertasi kasvia antiikin Kreikan mytologian kauneudestaan kuuluun prinsessa Andromedaan, joka kahlittiin rantakallioon uhrattavaksi merihirviölle. Tarujen sankari Perseus lensi siivekkäällä Pegasos-hevosellaan pelastamaan neidon pinteestään, mutta suokukka on ja pysyy kahlittuna turpeeseen.

Suokukka on soisilla kasvupaikoilla hyvin laaja-alainen ja viihtyy sekä märillä nevoilla että kuivilla rahkasammalmättäillä. Kasvin vuosikasvaimet ovat kellanvihreitä tai hieman punertavan vivahteisia sekä harmaan, vahamaisen härmän peittämiä. Melko usein suolta löytyy myös oudosti pöhöttyneitä ja kauniin viininpunaisia suokukan versoja – kasvi on silloin suokukanpöhösienen riivaama. Lehtien mustat laikut puolestaan johtuvat suokukan tervatäpläsienestä. Kasvinsyöjiä suokukka ei kiinnosta, sillä laji sisältää hyvin myrkyllistä andromedotoksiinia – tiettävästi kukaan ihminen ei kuitenkaan ole kuollut suokukan versoja syömällä.

Suokukan kukkasilmut kehittyvät jo kukintaa edeltävän kasvukauden aikana. Punertava kukka on ihmisen silmään kaunis, medellisenä ja tuoksuvana se on selvästi tarkoitettu kiinnittämään hyönteistenkin huomio. Pölyttäviä hyönteisiä ei kuitenkaan lennä soilla kosolti alkukesästä lajin kukkiessa ja kukat ovatkin varmuuden vuoksi itsepölytteisiä. Varsinkaan pohjoisen soilla ja tunturialueilla siemeniä ei kehity juuri lainkaan, mutta eipä suokukan lisääntyminen olekaan ensisijaisesti siemensadosta riippuvainen. Laji lisääntyy tehokkaasti kasvullisesti juurakkomaisten tai rönsymäisten maanalaisten osien välityksellä.

Rosling

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art