Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Löyhän mattomaisesti mätästävä.
Korkeus

10–30 cm. Varsi koheneva–pysty, siirottavasti hienokarvainen (latvasta myös nystykarvainen), lehtihangoissa kukattomia haaroja.
Kukka

Teriö säteittäinen, valkoinen, 1,5–2 cm leveä; terälehtiä viisi, 9–13 mm pitkiä, n. 2 kertaa verholehtien pituisia, matalaan 2-liuskaisia. Verholehtiä 5, soikeita, nystykarvaisia, leveälti kalvolaitaisia. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 5-vartaloinen. Kukinto 2-haarainen viuhko, kukkia 4–10.
Lehdet

Vastakkain, ruodittomia. Varren haarat tukilehtineen muistuttavat usein lehtikiehkuroita. Lapa kapeansuikea–lähes tasasoukka, teräväkärkinen, ehytlaitainen, kalju–lyhytkarvainen, harmaanvihreä.
Hedelmä

Liereä, suora, kellanruskea, 10-liuskaisesti aukeava, 6–8 mm pitkä kota.
Kasvupaikka

Rinnekedot, tienvarret, pellonpientareet, laitumet, joutomaat, kylvö- ja puistonurmet.
Kukinta

Kesä–elokuu.

Ketohärkki tavattiin maassamme ensi kerran 1800-luvun puolivälissä. Kiihkeimmin laji näyttäisi yleistyneen 1930-luvulla, mutta kenties vasta silloin luonnontutkijat alkoivat katsoa nämä kasvistomme uudemmat osakkaat tarkkailemisen arvoisiksi. Ketohärkin asettuminen luontoomme kytkeytyy luonnonniittyjen korvautumiseen kylvönurmilla ja -laitumilla: laji saapui meille ulkomaisen heinänsiemenen mukana monen muun kasvin tavoin. Ketohärkin voimakas kasvullinen lisääntyminen rönsyistä johtaa usein yhdestä yksilöstä alkaneiden laajojen kasvustojen muodostumiseen. Kuitenkin jo ketohärkin saapumistavasta voi siemenellistäkin lisääntymistä päätellä tapahtuvan. Kaunis kukinta alkaa juhannuksen tienoilla ja jälkikukintaa saattaa esiintyä vielä alkusyksylläkin.

Ketohärkki ei liene vieläkään saavuttanut lopullista levinneisyyttään, vaan uusia aluevaltauksia tapahtuu yhä. Tavallisimmat kasvupaikat löytyvät ihmiskulttuurin alaisuudesta, tienvieruksilta ja rinneniityiltä. Lähisukulainen, kuivilla kedoilla viihtyvä nurmihärkki (C. fontanum) on suvun yleisin laji Suomessa, mutta ketohärkkiä selvästi pienikukkaisempi ja lisäksi sen terälehdet ovat jotakuinkin verholehtien pituiset. Lappiin ketohärkki ei ole vielä levinnyt. Siellä kasvava isokukkainen härkki on todennäköisimmin hieman ketohärkkiä leveälehtisempi, mutta muuten varsin samantapainen tunturihärkki (C. alpinum), joka on melko yleisesti siirtynyt luonnonkasvupaikoiltaan pohjoisen joutomaille ja pientareille.

Hopeahärkki

Cerastium tomentosum

Ketohärkin eteläeurooppalainen lähisukulainen, nukkalehtinen hopeahärkki on puutarhojemme suosituimpia kivikkokasveja. Usein senkin kasvustojen liepeet hiipivät tontin ulkopuolelle luontoomme tai päätyvät puutarhajätteen mukana kasvamaan oman onnensa nojassa lähikallioille.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Fältarv

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art