Alalajit
Peltokeltasinappi (ssp. alba)
Pellavakeltasinapi (ssp. dissecta)
Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
30–60 cm. Varsi haarova, särmikäs, tav. selvästi karheakarvainen.
Kukka
Teriö säteittäinen, keltainen, n. 1,5 cm leveä; terälehtiä neljä, 7–10 mm pitkiä. Verholehtiä 4, siirottavia. Heteitä 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
Lehdet
Kierteisesti, ruodillisia. Lapa karheakarvainen, epäsäännöllisen pariliuskainen, päätölehdykkä iso. Ylimmätkin varsilehdet selvästi liuskaisia.
Hedelmä
Monisiemeninen, tiheään kankeakarvainen, 3-suoninen, 2–4 cm pitkä litu, jonka kärjessä muun lidun mittainen, litteä, hieman käyrä, siemenetön nokka. Lituperä n. 10 mm. Siemenet vaaleankeltaisia.
Kasvupaikka
Pellot, joutomaat, kaatopaikat, puutarhat, ratapihat. Joskus viljelykasvi ja viljelyjäänne tai -karkulainen.
Kukinta
Heinä–syyskuu.

Keltasinappi on Suomessa satunnainen, joskaan ei kovin harvinainen kasvi. Sen litteänokkaisissa liduissa kypsyvät keltaiset siemenet kelpaavat mietojen sinappilaatujen raaka-aineeksi ja loput versosta voidaan käyttää vaikka karjan rehuksi. Keltasinapin siemeniä käytetään kokonaisina parantamaan etikkasäilykkeiden ja hapatettujen vihannesten säilyvyyttä, sillä ne estävät homeiden ja bakteerien kasvua. Makua niistä ei juuri irtoa. Sinapin maku vapautuu vasta, kun jauhetut siemenet sekoitetaan nesteeseen, jolloin niiden sisältämä entsyymi aktivoituu muodostaen polttavan makuista sinappiöljyä. Sinapin aromit haihtuvat nopeasti ja siksi sen valmistuksessa käytetäänkin etikkaa tai sitruunahappoa maun säilyttäjänä. Kotioloissa sinappi kannattaisi valmistaa juuri ennen käyttöä ilman näitä säilytysaineita.

Keltasinappi on kiistatta tärkein teollisesti valmistetun sinapin raaka-aine ja sinappi puolestaan yleisimpiä keittiömausteita kaikkialla maailmassa. Suomessa keltasinapin viljeleminen maustekasviksi on ollut kannattamatonta, mutta sitä on joskus kasvatettu viljelykiertokasviksi peltojen maanparannusta ja tuholaistorjuntaa varten, jopa mesikasviksi mehiläisille. Sinapinviljely näyttäisi kuitenkin olevan vähitellen käynnistymässä Suomessakin laajassa mittakaavassa. Nykyisin sinappia tuodaan Suomeen pääasiassa Kanadasta, vuosittain tuhansia tonneja.

Paradoksaalista kyllä, oikein väkeviin sinappeihin ei käytetä lainkaan sinapin suvun lajeja, vaan ne valmistetaan kaalien suvun mustasinapin (Brassica nigra) ja sareptansinapin (B. juncea) siemenistä. Näiden lajien tapaaminen Suomesta satunnaistulokkaina on myös mahdollista, mutta vaatii jo erittäin hyvää onnea – ja tietysti rautaista lajintuntemusta. Ristikukkaiskasvien erottaminen edes suvulleen ei ole aina helppoa – lähisukuiset sinapit ja kaalit on toisinaan jopa yhdistetty samaan sukuun.

Vitsenap

Taxonomi

Ordning

Familj

Tribus

Släkte

Art