Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho.
Korkeus

10–60 cm. Varsi haaraton, lyhytkarvainen, tav. punaruskea.
Kukka

Kukat muodostavat 1,5–2 cm pitkiä, kehtosuomujen suojaamia, kukkamaisia mykeröitä. Mykerön laitakukat puuttuvat; kehräkukat sinivioletteja (harvoin valkoisia), torvimaisia. Heteitä 5, teriötä pitempiä, tiiviisti emin vartalon ympärillä, sinisiä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto lieriömäinen, nuorena seittikarvainen, kaljuuntuva, kehtosuomut limittäisesti monena rivinä, punaruskeita–harmaanruskeita, kiiltäväkarvaisia. Mykeröitä 4–12 tiheänä ryhmänä. Kukat vaniljantuoksuiset.
Lehdet

Kierteisesti, tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehtien ruoti siipipalteinen, ylimmät lehdet ruodittomia. Lapa suikea, suippotyvinen, pitkäsuippuinen, harvahampainen–ehyt, aaltolaitainen, päältä tummanvihreä, usein osittain sinipunainen, alta harmahtavakarvainen.
Hedelmä

Lieriömäinen, kalju, 4 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä sulkahaivenia.
Kasvupaikka

Letot, lettokorvet, -rämeet, -niityt, lähteiköt, puronvarret, rehevät tunturikoivikot, tunturiniityt. Kalkinsuosija.
Kukinta

Heinä–syyskuu.

Läätteen suku on nimetty sveitsiläisen luonnontutkija Théodore de Saussurean kunniaksi. Hän oivalsi ensimmäisenä, että hiilidioksidi on välttämätöntä vihreille kasveille. Läätekin tarvitsee yhteyttämiseensä hiilidioksidia, vettä ja auringonvaloa, mutta levinneisyysalueensa eteläosassa se vaatii myös kalkkipitoista kasvualustaa. Metsävyöhykkeessä se onkin vaatelias lettojen laji ja kasvaa Kuusamossa, Kittilässä ja Keminmaan–Tervolan seudulla vain erityisen rehevillä paikoilla. Tunturialueella lääte on sen sijaan hyvin yleinen kasvi monenlaisilla paikoilla: kankailla, lehdoissa, suurruohostoissa, virran varsilla, rannoilla ja soilla, parhaimmillaan yli kilometrin korkeudessa tuntureilla. Meikäläinen läätekanta lienee talvehtinut jääkauden yli Norjan rannikon jäättömillä rantatuntureilla ja siksi sen levinneisyyskin painottuu pohjoiseen.

Lääte kukkii myöhään, vasta loppukesästä. Paljakalla se kukkii vain poikkeuksellisen suotuisina vuosina, mutta tunturikanta saa täydennystä alempaa rinteiltä, missä kukinta onnistuu useammin. Kukkia on joka mykerössä vähän, mutta ne ovat kauniinvärisen teriön ja heteiden ansiosta oikein viehättävän näköisiä. Niiden tuoksua on verrattu vaniljaan, samoin kuin esimerkiksi lapinkuusion ja vanamon.

Lääte on ulkoasultaan ohdakemainen, mutta näistä poiketen täysin piikitön. Kukattomana sitä joutuu vertaamaan huopaohdakkeeseen (Cirsium heterophyllum), joka läätteen tavoin kasvaa paljakka-alueella yleensä vain lehtiruusukkeena. Molempien lehdet ovat kaksiväriset, päältä vihreät ja alta harmaat tai miltei valkoiset. Läätteen lehdet ovat kuitenkin harvaan hampaiset ja alimmat pitkäruotiset. Huopaohdakkeen lehden laidan hampaat ovat tiheässä ja lapa jatkuu ruotiin vähitellen kapeana siipipalteena.

Fjällskära

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art