Pikkulajeja
Ruotsinkeltano (ruotsinvoikeltano, P. x floribunda)
Oranssikeltano (oranssivoikeltano, P. aurantiaca)
Korvakeltano (korvavoikeltano, P. lactuella)
Ahdekeltano (ahdevoikeltano, P. praealta)
Viuhkokeltano (viuhkovoikeltano, P. cymosa)
Niittykeltano (niittyvoikeltano, P. caespitosa)
Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Usein rönsyllinen.
Korkeus
30–70(–120) cm. Varsi haaraton, karvainen, vähälehtinen–lehdetön, vanamainen.
Kukka
Kukat muodostavat tav. 1,5–2 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat keltaisia, uloimmat usein alta punajuovaisia, harvoin kokonaan kellanpunaisia–oransseja, kielimäisiä, kärjestä 5-hampaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja monta riviä, vaihtelevasti tähti-, hapsi- ja nystykarvaisia. Mykeröt huiskilomaisena–sarjamaisena ryhmänä vanan latvassa.
Lehdet
Tyviruusukkeena, lähes ruodittomia. Lapa tasasoukka–suikea, ehytlaitainen (joskus pienihampainen), tav. tiheään hapsi- ja tähtikarvainen, joskus myös nystykarvainen.
Hedelmä
Liereä, uurteinen 1,5–2,5 mm pitkä pähkylä, jonka päässä likaisenvalkoisia–vaaleanruskeita hapsihaivenia.
Kasvupaikka
Ruohostot, rannat, ojat, laitumet, hakamaat, niityt, kedot, kalliot, metsänreunat, nurmikot, polut, puistot, tunturipaljakat.
Kukinta
Kesä–elokuu(–syyskuu).

Keltanoiden suuressa ja monimuotoisessa joukossa harakankeltanoiden (Pilosella) suku muodostaa selvärajaisen joukon tyviruusukkeellisia, usein rönsyllisiä vanakasveja. Suku jaetaan usein edelleen kahtia: huopakeltanot (P. Pilosellina -ryhmä) ovat yksimykeröisiä, hiirenkeltanoilla (P. Cauligera -ryhmä) mykeröitä on monta sarjamaisena ryhmänä.

Hiirenkeltanoiden, kuten muidenkin Pilosella -lajien siemenet muodostuvat osittain suvullisesti kuten useimmilla muillakin kasveilla ja osittain ilman hedelmöitystä, apomiktisesti. Apomiktinen lisääntyminen tuottaa lähes loputtoman joukon toisistaan vähän poikkeavia muotoja, pikkulajeja. Osittain edelleen suvullisesti lisääntyvillä harakankeltanoilla lajirajat ovat usein häilyväisiä ja sopimuksenvaraisia, niiden ryhmittelyä on tehty monenlaisten perusteiden mukaan eikä yleisesti hyväksyttyä luokittelua ole vieläkään saatu aikaan. Nykyään suvusta erotetaan joukko suurlajeja ja niiden sisäisiä yksiköitä sekä lajien välisiä risteymiä. Hiirenkeltanoitten määrittely lajilleen tuottaa harmaita hapsihaivenia ammattikasvitieteilijällekin, joten näillä sivuilla hiirenkeltanot esitellään ryhmätasolla.

Hiirenkeltanot ovat ennen muuta kuivien niittyjen ja pientareiden kasveja, niitä näkee myös vanhoilla peltojätöillä, luiskilla ja ratapenkereillä. Valtaosa pikkulajeista lienee ihmisen mukana kulkeutuneita tulokkaita, joskin mukana saattaa olla myös kourallinen rantatörmien alkuperäiskasvejamme. Lämpimän oranssinkeltaisten mykeröidensä ansiosta erityisen silmiinpistävän näköinen oranssikeltano (Pilosella aurantiaca) poikkeaa hiirenkeltanoiden yleensä keltaisen sävyjen hallitsemasta värimaailmasta. Se lienee luonnossamme puutarhakarkulainen, joka on kuitenkin levinnyt kylväytymällä ja rönsyjen avulla luontoon asutuksen tuntumaan. Muista pikkulajeista mainittakoon ruotsinkeltano (P. x floribunda), korvakeltano (P. lactuella), ahdekeltano (P. praealta), viuhkokeltano (P. cymosa) ja niittykeltano (P. caespitosa).

Pilosella Cauligera

Taxonomi

Ordning

Familj

Släkte

Art