Kasvumuoto

2-vuotinen ruoho. Pääjuuri vankka.
Korkeus

40–60(–100) cm. Varsi karvainen, vihreä (joskus punertava).
Kukka

Teriö säteittäinen, keltainen (joskus punertava), n. 3–6 cm leveä; terälehtiä neljä, 25–30 mm pitkiä. Verholehtiä 4, kapean kolmiomaisia, taakäänteisiä. Heteitä 8. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen, luotti 4-liuskainen. Kukinto tähkämäinen terttu. Kukat tuoksuvia.
Lehdet

Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti. Ruusukelehdet pitkäruotisia, kukinta-aikaan lakastuneita, varsilehdet lyhytruotisia. Ruusukelehtien lapa puikea–suikea, varsilehtien soikea–kapeanpuikea, pienihampainen–ehytlaitainen.
Hedelmä

Kapea, liereä, 4-lokeroinen, tylppäsärmäinen, 25–35 mm pitkä, nuorena karvainen kota.
Kasvupaikka

Puutarhat, hautausmaat, ratavallit, tienvarret, satamat, joutomaat, kaatopaikat.
Kukinta

Heinä–elokuu.

Melkein kaikki helokit ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta. Myös iltahelokin esi-isät ovat kulkeutuneet Pohjois-Amerikasta Eurooppaan, mutta varsinainen lajiutuminen lienee tapahtunut vasta tämän jälkeen. Helokit ovat kiintoisia perinnöllisyystieteen koekasveja, mutta myös suosittuja puutarhakasveja loistavan keltaisten kukkiensa ja pitkän kukinta-aikansa takia. Iltahelokki on yökukkija, jonka teriöt aukeavat iltaisin ja sulkeutuvat aamupäivästä – monilla muilla helokeilla kukat avautuvat vain voimakkaassa valossa ja vastaavasti sulkeutuvat yöksi. Iltahelokki vetää puoleensa etenkin erilaisia yöperhosia kuten kiitäjiä, mutta on hyvä mesikasvi myös mehiläisille ja kimalaisille. Peippolinnut syövät mielellään sen ja muidenkin isojen helokkilajien siemeniä. Siementen avulla iltahelokki kylväytyy helposti puutarhan ulkopuolellekin asutuille alueille ja toisinaan sitä tavataan luonnostamme myös liikennetulokkaana joutomailla.

Helokkien hyödylliset ominaisuudet ovat havainneet aikoinaan jo Amerikan intiaanit, jotka käyttivät niitä etenkin haavojen ja suolistosairauksien hoitoon. Nykyisin iltahelokista on tullut terveyskasvien ykkösnimiä. Sen siemenistä valmistetaan terveellistä helokkiöljyä, jolla arvioidaan olevan myönteisiä vaikutuksia sydän- ja verisuonisairauksiin, lajin käyttömahdollisuuksia MS-taudin hoitoon pidetään myös lupaavina. Iltahelokin lehtiä on käytetty salaateissa.

Täplähelokki

Oenothera muricata (Oenothera rubricaulis)

Täplähelokki luettiin aiemmin samaksi lajiksi kuin iltahelokki. Täplähelokin varsi on täpläinen tai tarkemmin määriteltynä nystyinen – varren ja myös kukkaperän karvoissa on selkeä punainen tyvinysty. Varsi on muutenkin punertavampi varsinkin yläosasta. Ilta- ja täplähelokin lisäksi suomalaispuutarhoista ja niiden liepeiltä saattaa löytyä karheahelokki (O. depressa) ja sitä muistuttava hallavahelokki (O. canovirens) sekä esim. oranssihelokki (O. glazioviana). Helokkien määrittäminen lajilleen on yleensä ottaen vaikeaa ja satunnaisesti Suomessa on tavattu muitakin lajeja.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Nattljus

Taxonomi

Klass

Ordning

Familj

Släkte

Art