Samannäköisiä lajeja

hopealohi, kirjolohi, koiralohi, kyttyrälohi, lohi
Koko

Merialueella ja suurissa järvissä 40–80 cm, 1–10 kg, kookkaimmillaan 15 kg. Puroissa 20–30 cm. (Suurin Suomessa saatu meritaimen painoi 13,115 kg, järvitaimen 10,42 kg.)
Ulkonäkö

Taimen on virtaviivainen lohikala, jonka ulkomuoto tosin vaihtelee suuresti sen elinympäristön mukaan. Taimen on niin muunteleva ulkonäöltään ja elinympäristöltään, että sitä on aiemmin jaettu alalajeiksi tai ekologisiksi roduiksi. Perinteisesti on eroteltu kolme taimentyyppiä: meritaimen, järvitaimen ja purotaimen eli tammukka. Nykyisin taimen katsotaan yhdeksi muuntelevaksi lajiksi. Taimenen peräevässä on korkeintaan 12 ruotoa, mikä erottaa taimenen Tyynenmeren lohista. Taimenen merimuoto ja lohi samoin kuin järvilohi ja järvitaimen ovat hyvin samannäköiset. Lohen pyrstönvarsi on hoikempi. Sanotaan, että lohta voi roikottaa pyrstönvarresta pitäen, taimenta ei. Lohen pyrstöevän lovi on yleensä selvempi kuin taimenella, jonka pyrstöevän takareuna on lähes suora. Kutuasuisilla lohilla ja taimenilla tämä ero kuitenkin voi hävitä. Lohen yläleuka ulottuu vain silmän takareunan tasalle, taimenella se menee silmän takareunan taa. Taimenen kitalaen vannasluun keskellä olevat hampaat harottavat molemmille sivuille, kun ne lohella ovat yhdessä suorassa rivissä. Kutemaan nousevalle koiraalle kasvaa koukkuleuka. Puroissa lisääntyvä taimen jää pieneksi ja isosilmäisen ja tylppäkuonoisen nuoren taimenen näköiseksi. Käytännössä nuoren, joesta järveen tai mereen lähdössä olevan taimenen ja puroissa aikuistuvan taimenen erottaminen on mahdotonta niiden vatsaa avaamatta. Vasta kehittyneet sukurauhaset paljastavat kalan purotaimeneksi.
Taimenen jokipoikanen eroaa aikuisesta meri- tai järvitaimenesta vielä nuorta taimentakin enemmän. Samannäköisestä lohen jokipoikasesta sen erottaa rintaevän perusteella. Taimenella se on normaali, lohella pitkä ja teräväkärkinen. Lohen jokipoikasen yläleuka ulottuu vain silmäterän kohdalle, taimenen jokipoikasella se ulottuu silmän taakse.
Väritys

Meressä taimenen kyljet ovat hopeaiset ja selkä tumma. Mustia pilkkuja on kyljissä ja kiduskansissa runsaasti, paljon myös kylkiviivan alapuolella. Lohen kiduskansissa ja kylkiviivan alapuolella on pilkkuja vain vähän. Järvissäkin taimen voi olla hopeakylkinen. Järvissä tavallista on kuitenkin ruskehtava sävy kiduskansissa ja kyljissä. Runsaan pilkutuksen ympärillä taustaväri on usein hieman vaaleampi. Kudulle nouseva taimen tummuu samalla lailla kuin lohikin ja kutemaan nousevien kalojen lajin määrittäminen voi olla vaikeaa. Lohellakin on tällöin runsaammin pilkkuja ja niitä on myös kylkiviivan alapuolella, joskaan ei niin runsaasti kuin taimenella. Taimenella pilkkuja on runsaammin koko ruumiin mitalla pyrstöön asti, kun ne lohella keskittyvät ruumiin etuosaan. Taimenen pilkut myös erottuvat paremmin. Kutemaan nouseva järvilohinaaras on ”noetun” musta, kun järvitaimennaaras on ruskea ja runsaiden, selvästi erottuvien pilkkujen kirjoma.
Taimenen jokipoikasen kyljessä on yleensä 10–12 epäselvää ja usein yhteen sulautunutta, kookasta soikeaa poikaslaikkua ja runsaasti punaisia, vaalean renkaan ympäröimiä pilkkuja. Rasvaevä on punakeltainen. Punaisia pilkkuja on vielä nuoren taimenen ja sukukypsän puroissa kutevan taimenen kyljissäkin.
Kutu

Taimen nousee kotijokeensa kutemaan niin merestä kuin järvistäkin. Vuolaita jokia suosivasta lohesta poiketen taimen nousee pienempiinkin jokiin ja jopa puroihin. Puroissa kutevat pienikasvuiset ”tammukat” eivät vaella välillä lainkaan syntymäpurostaan pois. Muiden taimenten kutunousu alkaa jo kevättulvien aikaan ja kestää koko kesän. Kutu tapahtuu koskien sorapohjille lokakuussa. Järvitaimenet nousevat järvien välisiin koskiin ja järviin laskeviin jokiin. Nykyisin valtaosa taimenistamme, puroissa kutevia kantoja lukuun ottamatta, on peräisin istutuksista, sillä jokien rakentaminen on tuhonnut niiden kutumahdollisuudet.
Ravinto

Jokipoikanen syö planktonia ja pieniä pohjaeläimiä, meressä elävä taimen lähinnä silakkaa, kilohailia ja muuta pientä kalaa. Järvitaimenet syövät muikkua, siikaa, kuoretta, salakkaa ja muuta vapaan ulappaveden kalaa. Järvitaimet nousevat välillä myös jokiin syömään hyönteisen toukkia ja pintahyönteisiä. Purotaimen syö vastaavaa ravintoa koko ikänsä.
Levinneisyys ja elinympäristö

Taimenta esiintyy sisävesissä koko maassa ja kaikilla merialueilla. Läheskään kaikissa vesissä taimenta ei kuitenkaan ole, sillä se on vaativa veden laadun suhteen. Taimen vaatii puhdasta, runsashappista ja viileää vettä, jota löytyy vain suurista järvistä ja joista, sekä Lapin puroista ja etelämpänäkin lähdeperäisistä puroista. Meritaimenen luonnonkantoja kutee enää muutamassa joessa. Istutuksilla on kuitenkin saatu taimenkanta monen rakennetunkin joen suistoon ja sen edustalle mereen. Päinvastoin kuin pitkiä syönnösretkiä tekevä lohi, meritaimen on varsin paikallinen kala, eikä vaella kauaksikaan syntymä- tai istutusjoestaan.

Uhanalaisuus

Taimenen merivaelteiset kannat luokitellaan Suomessa erittäin uhanalaisiksi, siävesien kannat Napapiirin eteläpuolella erittäin uhanalaisiksi ja pohjoispuolella silmälläpidettäviksi.

Järvitaimen on Keski-Suomen maakuntakala (meritaimen oli Itä-Uudenmaan - nykyisin entinen maakunta - maakuntakala).

Öring

Taxonomi

Ordning

Familj

Släkte

Art