Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
5–30 cm. Varsi haaraton, tiheäkarvainen. Rönsyllinen, mattomaisia kasvustoja muodostava.
Kukka
Kasvi 2-kotinen (hede- ja emikukat eri yksilöissä). Kukat muodostavat kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykeröiden laitakukat puuttuvat; kehräkukat torvimaisia, yleensä valkoisia (hedeversot) tai vaaleanpunaisia (emiversot). Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomut limittäin, tyvi tav. kellanruskea, kärki kalvomainen, soikea–pyöreä, hedekukilla yleensä valkoinen, emikukilla vaaleanpunainen. Mykeröitä 2–8 tiiviin sykerömäisenä tai suppean huiskilomaisena ryhmänä, mykeröperät lyhyet ja karvaiset.
Lehdet
Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti. Ruusukelehtien lapa vastapuikea, pyöreä- ja yleensä otakärkinen, alta tiheään valkokarvainen, päältä melko kalju–tiheäkarvainen. Varsilehtiä 6–10, lapa kapeansuikea, huopakarvainen, ylemmissä lyhytotainen.
Hedelmä
Soikea, harmaanruskea pähkylä, jonka päässä hapsihaivenia.
Kasvupaikka
Kangasmetsät, kalliot, kedot, ahot, laitumet, pientareet, tunturipaljakat.
Kukinta
(Touko–)kesä–heinäkuu.
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä.

Ahokissankäpälä on kuivien kankaiden indikaattorilaji, kuivakkokasvi, joka viihtyy kasvupaikoilla, missä veden haihtumista on usein säännösteltävä. Se on hyvin sopeutunut ankaraan ympäristöönsä: lehtien huopakarvaisuus vähentää haihtumista ja kuivalla säällä lehtilapa taipuu kourumaisesti lehden vihreän yläpinnan suojelemiseksi liialta paahteelta. Kasvin pörröiset ja karvaiset mykeröt ovat kuin kissan tassuja, mistä kasvi on saanut nimensä perusosan. Kukintojen ulkomuodosta vastaavat kärjestään laajenneet kehtosuomut ja ennen muuta kapeat kukat tyvihaivenineen. Ahokissankäpälä on kaksikotinen (eli dioikkinen, kuten tieteellinen lajinimikin sanoo). Pitkälti sukupuolen mukaan kukintoja on kahdenvärisiä: valkoisissa mykeröissä on vain hedekukkia, vaaleanpunaisissa vallitsevasti emikukkia. Siementen lisäksi ahokissankäpälä kasvattaa suikertavasta maavarresta pinnanmyötäisiä versoja, joihin kehittyy juurtuvia lehtiruusukkeita. Lehtiruusukkeista kasvaa seuraavana vuonna kukkivia varsia.

Ahokissankäpälä on vähentynyt Suomessa, varsinkin etelässä. Syyksi on esitetty ilmaston lämpenemistä ja alailmakehän kohonneita typpi- ja otsonipitoisuuksia – toisaalta myös kuivat pientareet ja muut avoimet kasvupaikat ovat samaan aikaan vähentyneet. Todellista tekijää on hankala poimia monien ympäristömuutosten joukosta. Uhanalainen ei ahokissankäpälä vielä ole, mutta tarkkailua on syytä tehostaa. Luontokerhot ja yhdistykset voivat tuoda arvokasta tietoa, mutta jokaisen yksittäisen luontoharrastajankin havainnot täydentävät kuvaa kehityksestä. Ahokissankäpälän lähisukulaiset ovat aitoja Lapin tunturikasveja, mutta tuntureillakin ahokissankäpälää harvinaisempia. Kissankäpälälajien tunnistaminen ei omansa näköistä isokissankäpälää (A. villifera) lukuun ottamatta ole aivan helppoa, vaan vaatii yleensä kehtosuomujen yksityiskohtien tarkastelua.

Kattfot

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art