Samannäköisiä lajeja

muikku, siika
Koko

Pohjois-Suomessa tavallisesti 30–40 cm, Keski-Suomessa ja etelämmässä jopa 40–50 cm ja n. 1 kg. Yli 60 cm pituiset ja yli 2 kg:n painoiset harvinaisia. (Ennätyskala 2,47 kg.)
Ulkonäkö

Harjus muistuttaa sukkulamaiselta, virtaviivaiselta olemukseltaan siikaa. Komea harjamainen 17–24-ruotoinen selkäevä erottaa sen kuitenkin muista lohikaloista. Harjuksella on myös rasvaevä, kuten kaikilla heimonsa edustajilla. Kalan suu on melko pieni. Harjus tuoksuu miedosti timjamille, mistä sen latinankielinen nimi Thymallus tulee.
Väritys

Väri vaihtelee kotiveden mukaan. Kirkkaissa vesissä kala on vaalea ja harmahtavan hopeakylkinen, humuspitoisemmissa vesissä kyljet voivat olla ruskeat, vihertävät tai violettiin vivahtavat. Kyljissä ja selkäevässä on epäselviä tummia täpliä riveissä. Kutuaikaan koiraan värit muuttuvat koreammiksi ja selkäevien täplät punaisiksi.
Kutu

Kutee yleensä virtaavaan veteen. Perämereen ja järviin kutevat kannat hakeutuvat kutuaikaan matalille sorapohjille. Jotkut Perämeren ja järvien kannat nousevat jokiin kutemaan. Muista lohikaloista poiketen harjus kutee keväällä.
Ravinto

Pohjan hyönteistoukat ja muut pohjaeläimet sekä pinnan hyönteiset.
Levinneisyys ja elinympäristö

Perinteisesti harjusta on tavattu Lapin vesissä korkeimmalla sijaitsevia tunturijärviä lukuun ottamatta. Sitä on ollut myös Vuoksen vesistössä ja Perämeressä. Erityisesti laji suosii virtaavaa vettä ja hakeutuu järvissä ja meressäkin kivikkorannoille ja -matalikoille, missä vesi liikkuu. Nykyisin harjusta on kotoutettu Keski-Suomen ja Etelä-Suomenkin vesiin onnistuneesti, joten sitä voi tavata laikuittain aina Uuttamaata myöten.
Uhanalaisuus

Harjuksen merikannat luokitellaan Suomessa äärimmäisen uhanalaisiksi ja Etelä-Suomen sisävesikannat vaarantuneiksi.

Lajinimensä harjus on saanut harjamaisen, kookkaan selkäevänsä ansiosta. Harjus on hyvänmakuisen lihansa takia arvostettu virtaavien vesien jalokala. Se on myös erityisesti perho-onkijoiden suosikki; se kun pienen suunsa takia tyytyy hyönteisravintoon vielä kookkaampanakin ja käy hanakasti perhoon. Nykyisin harjuksen perhostelua voi yrittää jopa mm. Kymijoessa ja Vantaassa, joihin on saatu aikaan lisääntyvä kanta. Toisaalta harjuksen alkuperäisiä kantoja uhkaa jokien rakentamisen lisäksi vesien pilaantuminen. Harjus vaatii varsin hapekasta vettä ja happamoitumistakin se kestää huonosti.

Harr

Taxonomi

Ordning

Familj

Släkte

Art