Kasvumuoto

1-vuotinen ruoho.
Korkeus

20–35 cm. Varsi pysty, haaraton, karvainen.
Kukka

Teriö vastakohtainen, tummanpunainen, 9–15 mm pitkä, tyveltä yhdislehtinen, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet ja alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho). Verhiö 5-liuskainen, ruskeakarvainen. Heteitä 10. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto pitkäperäinen, tiheä, pitkänomainen ryhmä.
Lehdet

Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa 3-lehdykkäinen; lehdykät leveän vastapuikeita–vastaherttaisia, ehyt–loivasti mutkalaitaisia, karvaisia. Korvakkeet soikeat, tylpät, violettisuoniset, punertavakärkiset, ruotiin pitkälti yhteenkasvaneet.
Hedelmä

Avautumaton palko, jää verhiön sisään.
Kasvupaikka

Kylvönurmikot, puutarhat, pellot, satamat.
Kukinta

Kesä–elo(–syys)kuu.

Veriapilaa pääsee harvoin näkemään, mikä johtuu yksinomaan lajin harvinaisuudesta – kukkiessaan sen upea, pitkulainen ja syvänpunainen kukinto ei helposti jää huomaamatta. Veriapila esiintyy luonnonvaraisena laajoilla alueilla Euroopassa. Sitä myös viljellään varsinkin Pohjois-Amerikassa rehuksi, mehiläisten ravintokasviksi ja maanparannusta varten. Suomessa kasvia ei juurikaan käytetä maataloudessa, vaan se on koristekasvi tai satunnainen tulokas. Useimmiten se tullee nurmikkosiemenen epäpuhtautena tai ehkä tarkoituksella joihinkin siemenseoksiin lisättynä.

Meikäläisistä punakukkaisista lajeista veriapilan erottaa helposti: sen kukinto on pitkänomainen, puna-apilan (T. pratense) ja metsäapilan (T. medium) kukinto on pallomainen. Toisinaan luonnossamme tapaa muitakin eksoottisia apilalajeja, useimmiten tulokkaina, joskus rehu- tai kesantokasveina viljeltyjä.

Tuoksuapila

Trifolium resupinatum

Välimeren seuduilta kotoisin oleva punakukkainen tuoksuapila on meillä vielä melko harvinainen tulokaslaji. (Muut punakukkaiset apilamme ovat metsä-, puna- ja veriapila.) Yksivuotinen tuoksuapila muistuttaa metsä- ja veriapilaa siinä, että niillä kaikilla on selvästi havaittava kukintoperä (puna-apilan kukinto on perätön ja tyvi tukilehdellinen). Tuoksuapilan kukinto on pallomainen tai hiukan litteä, mikä ominaisuus erottaa sen selvästi pitkäkukintoisesta veriapilasta. Metsäapilan lehdykät ovat soikeita, tuoksuapilan vastapuikeita. Ja tuoksuapila on nimensä mukaisesti hyvän tuoksuinen.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Rusoapila

Trifolium rubens

Veriapilaa kovasti muistuttava rusoapila on meillä vielä melko harvinainen koristekasvi, jonka saattaa löytää karkulaisena. Selkein ero veriapilaan on lehdyköiden muoto, joka rusoapilalla on pitkänsoikea muistuttaen aika paljon metsäapilan ja mäkiapilan lehdyköitä.

Blodklöver

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art