Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Tiheään mätästävä.
Korkeus
5–15 cm. Varsi vähälehtinen, nystykarvainen, usein punertava.
Kukka
Teriö säteittäinen, valkoinen, joskus punertava tai kellertävä, vihertäväsuoninen, n. 1 cm leveä, terälehtiä viisi, 4–6 mm pitkiä, lähes 2 kertaa verhiön pituisia. Verholehtiä 5. Heteitä 10. Emiö tyvestä yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto 1–3-kukkainen huiskilo.
Lehdet
Tyviruusukkeena ja kierteisesti pitkin vartta, lyhytruotisia. Ruusukelehtien lapa vastapuikea, nystykarvainen, vaaleanvihreä, harvoin punertava, 3–5-liuskainen–hampainen, liuskat tylppiä. Varsilehtien lapa tasasoukka, ehyt.
Hedelmä
2-osainen kota.
Kasvupaikka
Pahdat, tuulenpieksemät, routamaat, kallionraot, soraikot, tunturikankaat. Kalkinsuosija.
Kukinta
Heinä–elokuu.
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä, rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella.

Rikkojen heimon sekä lehtirikkojen suvun tieteelliset nimet on johdettu latinan kielen sanoista saxum, ’kallio’ ja frago, ’murtaa, särkeä’. Vanha suomenkielinen sukunimi, kivirikot on jokseenkin suora suomennos tästä. Nimen alkuperälle on esitetty kahtakin selitystä. Suurin osa rikoista suosii kasvupaikkoinaan kallioita ja usein ne tuntuvat murtavan kiveen raon, jossa kasvavat. Selitys saattaa piillä myös rikkojen rohdoskäytössä: merkkiopin aikakaudella uskottiin kasvin olemuksen paljastavan sen vaikutukset ja niinpä rikkoja pidettiin arvokkaina lääkkeinä rakkokivitaudeissa (= virtsakivitauti).

Mätäsrikko kasvaa hyvin tiheinä, miltei patjamaisen tiiviinä tuppaina. Tällainen kasvutapa suojaa kasvia usein epäsuotuisalta pohjoisen ilmastolta: haihdunta vähenee, kovan tuulen ja ankarien pakkasten aiheuttamien vahinkojen mahdollisuus pienenee ja voipa mättään tyvelle kertyä multaakin. Laji on monien muiden tunturikasvien tapaan itsepölytteinen: heteet taipuvat luottien ylle varistaen niille siitepölynsä. Tunturin epävakaissa oloissa strategia varmistaa siementuotannon ja suvun jatkumisen, vaikkei kukissa kävisikään pölyttäjiä. Samalla se on osaltaan mahdollistanut hyvin pienten ja erillistenkin esiintymien säilymisen. Runsaimmin mätäsrikkoa on pohjoisimmassa Lapissa, mutta myös Muonion Olostuntureilla on erillisesiintymä. Koillismaan rotkolaaksoissa mätäsrikko kasvaa yhdessä monen muun tunturikasveiksi mielletyn lajin kanssa. Alueen poikkeuksellisen kalkkipitoinen kallioperä ja mikroilmasto ovat sallineet niiden säilyä siellä nykypäiviin saakka muistoina ajasta, jolloin jäätikön alta paljastuva maamme oli vielä arktista tundraa. Mätäsrikolla on pieniä erillisesiintymiä kalkkikallioilla vielä etelämpänäkin, Pohjois-Karjalassa Kaavilla ja peräti Uudellamaalla Hyvinkäällä asti.

Tuvbräcka

Taxonomi

Klass

Ordning

Familj

Släkte

Art