Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, pysty. Heikosti mätästävä.
Korkeus

5–25 cm. Varsi haaraton, ontto, karvainen, kukan alapuolella olevaa kiehkuraa lukuun ottamatta lehdetön, kukinnan jälkeen pitenevä.
Kukka

Kehä säteittäinen–kellomainen, sinipunainen, 5,5–8,5 cm leveä. Kehälehtiä 6 kahtena kiehkurana, kaikki lähes samankokoisia, ulkopinnalta kiiltävän valkokarvaisia. Heteitä monta, ponnet keltaisia. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukka yksittäin vanan päässä, pysty.
Lehdet

Tyvilehdet ruodillisia, ruodit karvaisia, kehittyvät kukinnan jälkeen. Lapa 2–4 kertaa pariliuskainen. Liuskat kapean tasasoukkia–pitkulaisia, liuskoja lehdessä jopa yli 100. Varsilehdet kiehkurana kukan alapuolella, ruodittomia, tyvestä yhteenkasvaneita, kapeita, kärkiosasta niukkaliuskaisia, suoria, valkokarvaisia.
Hedelmä

Harmaanruskea, n. 3 mm pitkä pähkylä, päässä 2–5 cm pitkä, karvainen ota. Pähkylöitä useita yhdessä.
Kasvupaikka

Kuivat kankaat. Myös koristekasvi.
Kukinta

Huhti–toukokuu.
Uhanalaisuus

Ketokylmänkukka ehti jo hävitä luonnostamme, mutta sitä on ilmestynyt maahamme uudelleen ainakin Örön saarelle. Lisäksi lajia saattaa tavata koristekasvina pihoissa ja puutarhoissa.

Kylmänkukkia kasvaa luonnossamme kaksi alkuperäislajia, hämeenkylmänkukka (P. patens) ja kangasvuokko (P. vernalis), joista molemmat ovat harvinaistuneet ja rauhoitettuja. Aikaisemmin niiden kukkia kerättiin keväisin suuria määriä myytäväksi ja kasveja istutettiin puutarhojen somistukseksi. Kun lajit alkoivat selvästi harvinaistua luonnostamme innokkaan keräämisen vuoksi, kiellettiin ensin kukkien myynti ja kerääminen myyntiä varten, sitten kasvit rauhoitettiin kokonaan. Uustulokkaana meillä on tavattu myös ahokylmänkukkaa (P. pratensis). Neljäs kylmänkukkalajimme, todennäköisesti muinoin ihmisen mukana maahamme kulkeutunut ketokylmänkukka ehti hävitä luonnostamme. Sen viimeinen kasvupaikka oli Salon Kasvilannummi, jossa sitä tavattiin vielä 1930-luvulla. Örön kasvien lisäksi lajin kasvamisesta jossain päin Suomea kantautuu yhä toisinaan huhuja. Örön lisäksi lajin lähimmät nykyiset varmat kasvupaikat ovat Pohjanlahden länsipuolella Manner-Ruotsissa ja Gotlannin saarella (ssp. gotlandica). Suurikukkaista lajia kasvatetaan myös koristekasvina. Se on vaatimaton maanlaadun suhteen eikä tarvitse juuri mitään hoitoa, toisin kuin luonnonvaraiset lajimme, joille ei puutarhassa pystytä luomaan sellaisia oloja, että ne menestyisivät. Keväällä ketokylmänkukka työntää heti lumien sulettua esiin karvaiset nuppunsa, josta muutamassa päivässä puhkeavat kookkaat, sinivioletit kukat. Kukinnan jälkeen kylmänkukkaa koristavat pitkähaiveniset, koristeelliset hedelmykset. Tuulen mukana leviävät pähkylät saattavat leijailla sopiville kasvupaikoille, vaikkapa eteläsuomalaisille mäenrinteille tai soraharjuille ja kasvi voi lisääntyä osaksi vakituista lajistoamme.

Backsippa

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art