Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
10–30 cm. Varsi karvainen, ontto, nivelkohdissa väliseinät. Hyväntuoksuinen.
Kukka
Teriö säteittäinen, valkoinen, alle 5 mm leveä (laitakukat usein hieman vastakohtaisia ja muita suurempia); terälehtiä 5, lovipäisiä, kärki sisäänkiertynyt. Verhiö surkastunut. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, pikkusarjoja 7–15. Pääsarja suojuslehdetön, pikkusarjojen suojuslehdet rihmamaisia tai puuttuvat.
Lehdet
Kierteisesti, ruodillisia, kanta tuppimainen. Tyvilehtien lapa munuaismainen, sahalaitainen–matalaliuskainen. Varsilehtien lapa 2 kertaa parilehdykkäinen, pikkulehdykät liuskaisia.
Hedelmä
Munanmuotoinen, sivuilta litteähkö, 2-osainen, pinnanmyötäisesti sukakarvainen, selväharjuinen, 3–5 mm pitkä lohkohedelmä.
Kasvupaikka
Maustekasvi, joskus villiytynyt. Asutuksen lähiympäristöt, lastauspaikat ja joutomaat.
Kukinta
Kesä–elokuu.

Anisruoho on vanhimpia tunnettuja mauste- ja lääkekasveja. Sitä on käytetty jo ainakin 4000 vuotta sitten muinaisessa Egyptissä, Kreikassa ja Roomassa. Anisruoho on luonnonvaraisena tuntematon – todennäköisesti se on alun perin kotoisin Lähi-Idästä, mutta se on kotiutunut jo ammoin Välimeren alueelle. Sitä viljellään edelleen laajalti Välimeren maissa ja lisäksi etenkin Bulgariassa, Etelä-Venäjällä, Intiassa, Meksikossa ja osissa Etelä-Amerikkaa. Anisruohoa on viljelty myös meillä, mutta nykyisin ulkomailta tuotetut kannat, joiden siemeniä yleensä on saatavilla, eivät kanna hedelmää ilmastossamme. Lajia näkee kuitenkin yhä ajoittain tulokkaana asutuksen ympäristössä.

Anisruohosta käytetään rohdoksena ja mausteena lohkohedelmistä saatavaa miellyttävän makeanmakuista öljyä. Sitä käytetään etenkin alkoholijuomien mausteena – esimerkiksi anisette, ouzo, pastis ja raki maistuvat anikselle. Vanhoissa teksteissä viinan ja viinin mausteena mainittu pimpinella saattaa olla anisruoho, mutta useimmiten ehkä kuitenkin pikkuluppio eli pikkuluppu (Poterium sanquisorba) – molemmista on käytetty tätä nykyisin pukinjuurten suvulle kuuluvaa nimeä. Anista lisätään myös moniin lääkkeisiin peittämään muiden rohtojen epämiellyttävää makua. Oikein annosteltuna anisöljyä itsessään voidaan käyttää myös rohdoksi laukaisemaan hermostoperäisiä kouristuksia ja helpottamaan ilmavaivoja. Määrä tekee tässäkin tapauksessa myrkyn: suurina annoksina anisöljy on myrkyllistä, etenkin jos sitä ei ole varastoitu ilmatiiviisti.

Anis

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art