Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
30–80 cm. Varsi pysty, siirottavahaarainen, särmikäs, siipipalteeton, kalju.
Kukka
Teriö vastakohtainen, ensin punavioletti, lopulta sinertyvä, 10–15 mm pitkä, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet ja alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho). Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 10. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto lehtihankainen, pitkäperäinen, usein toispuolinen, 2–10-kukkainen terttu.
Lehdet
Kierteisesti, lyhytruotisia, korvakkeellisia. Lapa parilehdykkäinen, 4–8-parinen, kärhetön. Lehdykät soikeita, otakärkisiä, ehytlaitaisia, kaljuja, alta sinivihreitä. Korvakkeet kapeita.
Hedelmä
35–60 mm pitkä, kalju, musta, 6–8-siemeninen palko.
Kasvupaikka
Lehdot, tuoreet metsät, metsänreunat.
Kukinta
Kesä–heinäkuu.
Uhanalaisuus
Rauhoitettu Ahvenanmaalla.

Hernekasvien omintakeisen näköistä kukkaa on verrattu perhoseen tai purjeveneeseen ja kukan osat on nimetty vastaavasti. Ylin ja suurin terälehti on nimeltään purje. Kukan kyljillä sijaitsevat kaksi pienempää terälehteä, siipeä. Alimmat ja sisimmät kaksi terälehteä ovat kasvaneet yhteen ja muodostavat eräänlaisen kourun, ikään kuin laivan rungon eli venhon. Kukan rakenne estää tehokkaasti asiattomien hyönteisten sisäänpääsyn; meden ääreen pystyvät vain voimakkaat hyönteiset, lähinnä mehiläiset ja kimalaiset. Linnunherneet viestivät värinmuutoksin mesipistiäisille, mistä kukista mettä kannattaa etsiä. Aluksi kukat ovat kauniin punaisia, sitten violetinvärisiä ja sinisiä, kunnes rupsahtavat lopuksi likaisen harmaanvihreiksi. Linnunherneiden tärkeimmät pölyttäjät aistivat parhaiten punasävyjä ja hakeutuvat mettä erittäviin punaisiin kukkiin; pölyttyneet ja medentuotantonsa lopettaneet siniset kukat eivät niitä enää kiinnosta. Värien muutos johtuu solujen nesteiden muuttumisesta happamista emäksisiksi.

Mustalinnunherneen verso muuttaa väriään myös kuivuessaan ja herbaarionäytteet ovat usein tummuneet lähes mustaksi. Linnunherneiden verso on hernekasviemme joukossa muutenkin helposti tunnistettava: useimpien virnojen ja nätkelmien varret ovat niin rentoja, etteivät ne jaksa kannatella omaa painoaan, vaan joutuvat ottamaan kärhillään tukea viereisistä kasveista; linnunherneet ovat kuitenkin kärhettömiä ja vastaavasti tietenkin tanakka- ja pystyvartisia.

Vippärt

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art