Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
150–200 cm. Usein monivartinen, varsi karheakarvainen, tyveltä kauttaaltaan punaruskea, jopa 50 mm paksu, ontto, nivelkohdissa väliseinät. Aniksenhajuinen.
Kukka
Teriö säteittäinen (laitakukat hieman vastakohtaisia ja suurempia), valkoinen, 15–30 mm leveä; terälehtiä 5, syvään lovipäisiä. Verhiö surkastunut. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, pikkusarjoja (20–)50–85. Pääsarjan suojuslehti aikaisin variseva, pikkusarjojen 10–18 suojuslehteä pysyvät.
Lehdet
Kierteisesti, ruodillisia, kanta tuppimainen. Lapa leveyttään pidempi, alta tiheäkarvainen, päältä kalju, parilehdykkäinen, lehdyköitä 5–7. Lehdykät isoja, lyhyt- ja leveäliuskaisia, tylppähampaisia.
Hedelmä
Leveän vastapuikea, 2-lohkoinen, matalahkoharjuinen, 7–8 mm pitkä lohkohedelmä, öljytiehyet vain hiukan nuijamaiset.
Kasvupaikka
Asumusten lähimaastossa. Myös koristekasvi.
Kukinta
Heinä–syyskuu.
Haitallisuusluokitus
Vakiintunut haitallinen vieraslaji. On myös EU:n vieraslajiluettelossa.

Persianjättiputki ei missään tapauksessa ole alkuperäinen suomalainen laji, mutta juuri muuta varmaa sen alkuperästä ei osatakaan sanoa. Laji lienee alun perin kotoisin Lähi-idästä, jostain Kaukasian eteläpuolelta, mutta levinnyt koristekasvina Pohjois-Eurooppaa myöten. Jättiputkien karvoissa on myrkyllisiä aineita, jotka yhdessä auringonvalon kanssa aiheuttavat ihoon vaikean, hitaasti paranevan ihottuman. Jos kasvin nestettä joutuu iholle, se täytyy pestä välittömästi vedellä ja saippualla. Altistuksen jälkeen tulee auringossa oleskelua välttää ainakin viikon ajan. Lapsille kasvi voi olla suorastaan vaarallinen, sillä suuret lehdet houkuttelevat esimerkiksi piiloleikkeihin.

Persianjättiputki leviää hanakasti viljelypaikan lähimaastoon kosteille ja ravinteisille paikoille. Varsinainen maanvaiva siitä on tullut etenkin Pohjois-Norjassa. Maailmalla laji tunnetaan laajalti nimellä Tromso Palm, ’tromssanpalmu’ (myös tromssanjättiputki), sillä Tromssan kaupungissa sitä on nykyisin miltei joka pihassa. Hyvänä kilpailijana laji saattaa muodostaa yhtenäisiä jättiputkiviidakoita, jotka tukahduttavat kaiken muun kasvillisuuden. Jättiputken siemenissä on aineita, jotka estävät muiden kasvien kasvua ja saattavat lopulta tappaa kilpailijat itävän jättiputken ympäristöstä. Suomessa arvioidaan olevan 10.000 jättiputkiesiintymää ja meillä tehdään aktiivista torjuntatyötä, etteivät jättiputket villiytyisi riesaksi asti.

Jättiputkilajien erottaminen toisistaan ei ole helppoa – persianjättiputken nimellä kutsutaan useita eri lajeja. Toinen yleinen jättiputkilajimme, kaukasianjättiputki (H. mantegazzianum) on usein vielä kookkaampi, mutta yleensä yksivartinen ja korkeintaan kerran kukkiva. Hyviä tuntomerkkejä on varren tyven värityksessä ja lehtien karvaisuudessa, mutta paras tuntomerkki lienee lehdyköitten liuskojen muoto.

Jätteloka

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art