Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Myös kukattomia lehtiruusukkeita. Juurakollinen.
Korkeus
20–50 cm. Varsi koheneva–pysty, usein runsashaarainen.
Kukka
Säteittäinen, 6–8 mm leveä. Teriö kirkkaansininen tai valkoinen (avautumassa olevissa kukissa usein punaista), yhdislehtinen, ratasmainen, 5-liuskainen, torvi verhiön pituinen, torven nielussa kyhmyjä. Verhiö yhdislehtinen, 5-liuskainen, lähes tyveen asti liuskoittunut, liuskat kapean kolmiomaisia–lähes tasasoukkia; karvat enimmäkseen suoria, tyvellä pehmeitä, lyhyitä koukkukarvoja; hedelmäasteella verhiö 4–5 mm pitkä, avoin, hedelmyksineen kariseva. Heteitä 5, palhot teriön torveen kiinnikasvaneita. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukinto 1-haarainen viuhko eli kiemura, joka pitenee terttumaiseksi; kukat yleensä tukilehdettömiä. Kukkaperä pinnanmyötäisesti karvainen, kukinnan jälkeen n. 2 kertaa verhiön pituinen.
Lehdet
Kierteisesti. Alimmat lehdet ruodillisia, ruoti siipipalteinen; ylemmät ruodittomia. Lapa suikea–kapean vastapuikea, ehytlaitainen, karvainen.
Hedelmä
4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) munanmuotoisia, sileitä, palteettomia, n. 1,7 mm pitkiä.
Kasvupaikka
Puistot, puutarhat, tienvarret, rehevät metsät. Myös koristekasvi.
Kukinta
Touko–heinäkuu.
Haitallisuusluokitus
Vakiintunut vieraslaji.

Puistolemmikki ei kuulu alkuperäiseen lajistoomme, mutta on villiytynyt luontoomme monin paikoin aina Kainuuta myöten. Puistolemmikkiä on vanhastaan kylvetty koristekasviksi kartanoiden, ruukkien ja pappiloiden puistoihin ja puutarhoihin, vanhoissa astutuskeskuksissa muuallekin, usein hautausmaille ja niiden liepeille. Lisäksi se on usein omatoimisesti levittäytynyt läheisille lehtoniityille, rannoille ja puronvarsille. Puistolemmikki on komeimpia lemmikkejämme – vain pohjoisen tuntureilla kasvava isokukkainen lapinlemmikki (M. decumbens) ja alkuperäisistä lemmikeistämme suurikukkaisin, luhtalemmikki (M. scorpioides), voivat kilpailla näyttävyydessä puistolemmikin kanssa.

Kauniit lemmikit ovat suosituimpia kukkia vertauskuvissa ja tarinoissa. Lemmikkien, ’lemmenkukkien’ viaton taivaansininen kukka on monissa kulttuureissa ollut ensisijaisia rakkauden viestin kantajia. Monet keskieurooppalaiset kutsuvat lemmikkejään omilla kielellään nimellä ’älä unohda minua’ – tätä rakastavaisten toivetta pienet, mutta viehättävät kukat sopivatkin hyvin ilmaisemaan.

Skogsförgätmigej

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art