Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
20–60 cm. Usein monivartinen. Varsi jäykkä, 4-särmäinen, lähes kalju. Voimakastuoksuinen.
Kukka
Teriö vastakohtainen, sininen–sinipunainen, 20–30 mm pitkä, selvästi verhiötä pitempi, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen. Teriön ylähuuli 2-liuskainen, kapea, kupera; alahuuli 3-liuskainen, keskiliuska selvästi sivuliuskoja isompi. Verhiö 2-huulinen, 5-liuskainen, 15-suoninen, sinivioletin sävyinen. Verhiön ylähuuli 3-liuskainen, keskiliuska sivuliuskoja selvästi leveämpi. Heteitä 4, joista 2 lyhyttä ja 2 pitkää. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tähkämäinen, lehtihankaisten kiehkuroiden muodostama lyhyt, tiheä latvaryhmä.
Lehdet
Vastakkain, enimmäkseen ruodittomia. Lapa tasasoukka–suikea, himmeänvihreä, ehytlaitainen, laidat alaskääntyneet.
Hedelmä
4-osainen lohkohedelmä.
Kasvupaikka
Puutarhat, töyräät, harjut. Koristekasvi, viljelyjäänne.
Kukinta
Heinä–elokuu.

Isoampiaisyrtti viihtyy kuivilla niityillä, kankailla ja kallioilla. Se on luonteeltaan tyypillinen arojen kasvi – Pohjoismaissa se on luultavasti jäänne nykyistä kuivemmalta ja ehkä lämpötiloiltaan mantereisemmalta ilmastokaudelta. Nykyisin laji esiintyy pienillä alueilla Kaakkois-Norjassa ja Etelä-Ruotsissa. Laji ei esiinny luonnonvaraisena Suomen nykyisten rajojen sisäpuolella, mutta lähin esiintymä on aivan itärajamme takana Laatokan, Äänisen ja Aunuksen Karjalassa. Lajia kasvatetaan myös koristekasvina ja se saattaa villiytyä luontoon sopiville kasvupaikoille, vaikka sen leviämiskyky ei olekaan kaksinen. Meiltä löydetyt luonnontilaisen oloiset esiintymätkin on todennäköisesti joskus tuotu paikalle koristeeksi. Ampiaisyrtit ovat luonnossamme jokseenkin harvinaisia ja yleensä vain satunnaisia vierailijoita. Isoampiaisyrtti erottuu lajilleen jo tasasoukkien, ehytlaitaisten lehtiensä perusteella; muiden meillä tavattujen lajien lehdet ovat leveämpiä ja sahalaitaisia. Lisäksi isoampiaisyrtti on voimakkaan, jopa huumaavan tuoksuinen, monet muut suvun lajit ovat lähes tuoksuttomia. Ennen vanhaan kukkien tuoksulle annettiin puutarhassa huomattavasti nykyistä suurempi painoarvo ja väkevän tuoksuinen isoampiaisyrtti olikin omiaan erikoisen tunnelman luomiseen.

Puutarhoista karkailevan, aikaisemmin samaan sukuun luokitellun siperiankissanmintun (Nepeta sibirica) erottaa isoampiaisyrtistä helpoiten sahalaitaisten, puikeiden lehtien avulla.

Drakblomma

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art