Kasvumuoto

1-vuotinen ruoho.
Korkeus

20–40 cm. Varsi haaraton–niukkahaarainen, särmikäs, kalju. Sinapinhajuinen.
Kukka

Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 0,5 cm leveä; terälehtiä neljä, 3–4 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä, ponnet keltaiset. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto tiheä, hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
Lehdet

Lehtiruusukkeeton tai (syysyksivuotisilla) ruusukelehdet (ruodilliset tyvilehdet) kukinta-aikana lakastuneet. Varsilehdet ruodittomia, sepiviä. Lehtiapa pitkulainen–kapean kolmiomainen, nuolityvinen, laidasta mutkainen–harvaan isohampainen, kalju, kellanvihreä.
Hedelmä

Monisiemeninen, pitkänpyöreä, litteä, lovikärkinen, leveälti siipipalteinen, 10–15 mm pitkä litu. Lidun kärkiota siipipalteen kärkilovea lyhyempi. Lituperä n. 15 mm.
Kasvupaikka

Puutarhat, pihat, kukkapenkit, viljelysmaat, kesannot, polut, joutomaat, maakasat, kaatopaikat, levävallit.
Kukinta

Kesä–syyskuu.

Peltotaskuruoho on meillä muinaistulokas. Se lienee alun perin kotoisin Keski- tai Länsi-Aasiasta, mutta kulkeutunut Suomeen ihmisen mukana jo ammoisina aikoina. Kasvi mainitaan jo vuoden 1734 Suomen laissa: ”Joka heittää toisen peltoon hukkakauraa, kieroruohoa, taskuheinää tai muuta mitä tahansa, menettäköön kunniansa, vetäköön sakkoa… ja korjatkoon vahingon”. Lakitekstin taskuheinä on tietysti peltotaskuruoho. Nykyään se kasvaa yleisenä rikkaruohona asutuilla seuduilla jokseenkin koko Suomessa, etenkin muokatuilla, kuohkeilla ja multavilla paikoilla. Sulkeutuvan kasvillisuuden joukossa se ei menesty, eikä sitä tapaakaan luonnontilaisilta kasvupaikoilta.

Peltotaskuruohon pitkänpyöreä, litteä ja leveälti siipipalteinen litu tekee lajista helposti tunnistettavan. Kasvin kukkiessa verson alimmat lehdet alkavat jo kellastua ja kuivilla paikoilla taskuruohot saattavat olla lähes lehdettömiä siementen kypsyttyä. Lidut pysyvät pitkään vihreinä ja siipipalle vielä lisää niiden pinta-alaa, joten yhteyttämisvastuu siirtyy osittain hedelmille kasvin elämän ehtoolla. Lituhedelmiä syntyy runsaasti ja jokainen niistä sisältää kymmenkunta siementä. Kuivana törröttävän varren päässä säilyvät kuivat lidut kiinnittävät huomiota vielä alkutalvesta matalan lumipeitteen aikana.

Hedelmävaiheinen peltotaskuruoho on omintakeisella ulkomuodollaan innoittanut kansaa keksimään sille joukoittain nimiä, joista melkein kaikki viittaavat lidun muotoon: siinä on nähty niin lantti, kukkaro kuin taskukin. Yksi ryhmä laukka-alkuisia ja -loppuisia nimiä viittaa kuitenkin aivan eri ominaisuuteen, kasvin sipulimaiseen (tai sinappimaiseen) tuoksuun ja makuun, joka voi kulkeutua lehmien laitumelta jopa maitoon tai voihin asti. Toisaalta peltotaskuruohon nuoret versot sopivat monien muiden ristikukkaiskasvien tapaan ihmisen salaattipöytään, siemeniä voi käyttää sinapintapaisena mausteena.

Penninggräs

Taxonomi

Ordning

Familj

Tribus

Släkte

Art