Alalajit

Etelänukonputki (ssp. sphondylium)
Idänukonputki (ssp. sibiricum)
Kasvumuoto

2- tai monivuotinen ruoho.
Korkeus

50–150 cm. Varsi karheakarvainen, 5–20 mm paksu, ontto, nivelkohdissa väliseinät.
Kukka

Teriö säteittäinen (laitakukat joskus hieman vastakohtaisia ja muita suurempia), valkoinen (etelänukonputki) tai vaalean kellanvihreä (idänukonputki), tav. n. 5 mm (joskus yli 10 mm) leveä; terälehtiä 5. Verholehdet pienet–surkastuneet. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto jopa 20 cm leveä kerrannaissarja, pikkusarjoja 15–45. Pääsarjan suojuslehti aikaisin variseva, pikkusarjojen suojuslehdet pysyvät.
Lehdet

Kierteisesti, ruodillisia, kanta tuppimainen. Lapa parilehdykkäinen, lehdyköitä 5(–7). Lehdykät pariliuskaisia, suippoja, sahalaitaisia, alta karvaisia.
Hedelmä

Leveänsoikea–pyöreähkö, selkäpuolelta hyvin litteä, 2-lohkoinen, kalju–karvainen, joskus suomukarvainen, matalahkoharjuinen, leveäpalteinen, 7–8 mm pitkä lohkohedelmä, öljytiehyet kapeita, tasasoukkia.
Kasvupaikka

Pihat, puutarhat, lehdot, metsittyvät pellot, joutomaat, satamat, piennarniityt, tienvarret, ratavallit.
Kukinta

Kesä–elokuu.

Ukonputkea tavataan meillä kahta alalajia. Nimialalaji etelänukonputki (ssp. sphondylium) on jokseenkin harvinainen, lähinnä nurmikonsiemenen, painolastimaan ja saksalaisen sotaväen mukana joihinkin eteläisiin kaupunkeihimme kotiutunut kasvi. Sen tuntomerkkejä ovat valkoinen teriö, joka on pikkusarjojen laitakukissa jonkin verran epäsymmetrinen (ulospäiset terälehdet muita isompia). Idänukonputki (ssp. sibiricum) lienee Ahvenanmaalla alkuperäinen lehtokasvi, mutta pääosin nimensä mukaisesti idästä sodan ja rauhan aikana kulkeutunut uustulokas, joka asuttaa nykyään laajalti pientareita, kuivia niittyjä ja joutomaita Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinaisempana pohjoisempanakin. Sen tuntee kellertävänvihreästä, jotakuinkin säteittäisestä teriöstään.

Ukonputken itämisestä ensimmäiseen kukkimiseen saattaa kulua jopa kymmenkunta vuotta. Osa kasveista kukkii vain kerran elämässään, parhaimmat jopa kymmenen kertaa. Ukonputkissa käy melkoinen kuhina jopa satoja eri lajeja edustavien hyönteisten vieraillessa niiden kukissa. Tärkeimpiä pölyttäjiä ovat erilaiset sääsket, kärpäset, pistiäiset, perhoset, ripsiäiset ja kovakuoriaiset kuten värikkäät kukkajäärät.

Ukonputken tieteellisen nimen sukuosa on omistettu Herakleelle, antiikin taruston voimamiehelle. Se viitannee sukuun kuuluvien lajien suureen kokoon tai ehkä kasvin monipuolisiin rohdosvaikutuksiin. Ukonputken juuria, lehtiä ja lohkohedelmiä on käytetty alentamaan verenpainetta, edistämään ruuansulatusta, hoitamaan epilepsiaa, ihottumia ja kuukautishäiriöitä. Lohkohedelmistä valmistettua tinktuuraa on puolestaan käytetty lemmen nostattamiseen – Siperialaiset sukukansamme lienevät onnistuneet ainakin yhtä hyvin keitellessään ukonputkesta pontikkaa. Harrastelijan kannattaa kuitenkin jättää ukonputki rauhaan, sillä kasvin neste on myrkyllistä. Pelkkä kasvin kosketteleminen, etenkin auringonvalossa, voi ärsyttää ihoa pahasti.

→ Idänukonputken levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Björnfloka

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art