Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
10–40 cm (var. alpina), 5–15 cm (var. serpentinicola). Varsi pysty, haaraton, kalju, ei tahmea.
Kukka
Teriö säteittäinen, vaaleanpunainen–punavioletti (harvoin valkoinen), n. 1–2 cm leveä; terälehtiä viisi, 2-liuskaisia, lisäteriöllisiä, joskus puuttuvat. Verhiö torvimainen, 5-liuskainen, vihreä–violetti, ulkoverhiötön. Heteitä useita, joskus surkastuneet osasta kukkia. Emiö yhdislehtinen, 5-vartaloinen, 5-luottinen. Kukinto mykerömäinen (var. alpina) tai harsu ja terttumainen (var. serpentinicola); kukat tuoksuvia.
Lehdet
Ruusukkeena ja varrella vastakkain. Lehdet ruodittomia. Lapa tasasoukan suikea (var. alpina) tai lähes neulasmainen (var. serpentinicola), ehytlaitainen.
Hedelmä
5-liuskaisesti avautuva kota.
Kasvupaikka
Pohjois-Suomessa kalliot, myös ultraemäksiset serpentiinikalliot, jokivarsien sora- ja hiekkakentät, tunturikankaiden sora- ja vuotomaat, Etelä-Suomessa jäkäläkalliot.
Kukinta
Kesä–elokuu.
Uhanalaisuus
Serpentiinipikkutervakko (var. serpentinicola) on silmälläpidettävä.

Pikkutervakko on mäkitervakon (V. vulgaris) sukulainen, jolta kuitenkin puuttuu isomman sukulaisensa tahmea, tumma erite. Pohjoisessa laji kasvaa melko yleisenä jokivarsissa ja tuntureiden kivikoissa ja kallioilla. Etelämpänä se esiintyy hajanaisesti äärimmäisen karuilla rapakivikallioilla.

Pikkutervakko jaetaan kahteen muunnokseen, joista kalliopikkutervakko (var. alpina) on yleisempi ja esiintyy koko maassa. Se on suurikokoisempi ja leveälehtisempi kuin Pohjois-Suomessa esiintyvä serpentiinipikkutervakko (var. serpentinicola). Serpentiini ei tässä yhteydessä tarkoita vappujuhlien värikästä koristetta vaan serpentiniittikiveä, joka kuuluu ultraemäksisiin kivilajeihin. Korkean magnesiumpitoisuuden ja muiden poikkeavien kemiallisten ominaisuuksiensa takia nämä kivilajit ovat kasvualustana useimmille kasveille myrkyllisiä tai muutoin sopimattomia. Serpentiinipikkutervakko on yksi harvoista kasveista, joka sietää raskasmetallien kyllästämää maaperää ja kasvaa jopa erittäin myrkyllisillä kuparikaivosten jätekasoilla. Se ilmentää niin luotettavasti metallista maaperää, että sitä on käytetty malminetsinnässä opas- eli indikaattorilajina. Pikkutervakkoesiintymä ei toki automaattisesti merkitse sopivaa kaivoksen paikkaa, mutta kasvillisuus vihjaa, mistä kannattaa tutkia tarkemmin. Pikkutervakon avulla löydettiin ja nimettiin (kasvin tieteellisen nimen mukaan) Pohjois-Ruotsin Viscaria-kaivos, jonka Outokumpu sittemmin osti omakseen. (Oli käytössä vuosina 1983–1997.) Ikävä kyllä malmien ja teollisten kivilaatujen etsintä ja hyödyntäminen ovat tärvelleet ja uhkaavat tuhota monet ainutlaatuisten serpentiinikasvien esiintymispaikat.

Fjällnejlika

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art